Putkessa kesät talvet

Hesarin yleisönosastossa jokin aika sitten esitettiin hiihtoputkea rakennettavaksi Eteläsuomeen, lumettomia talvia korvaamaan. Tietenkin, hiihto on hyvä liikuntamuoto ja jos ei luonto tarjoa siihen mahdollisuutta, sitten pitää keinotekoisesti tehdä olosuhteet sopivaksi.

Joku mättää? Eiköhän tämä ole riittävän yksinkertainen asia, että jokainen osaa sen ymmärtää? Hiihdetään kun on lunta, kun ei ole lunta, ei hiihdetä. Piste. Keksikää jotakin muuta, saappaat jalkaan ja lumettomaan metsään tarpomaan, siinä liikuntaa joka on sekä tehokasta että ilmaista, ilman mitään tekolumiputkia perkele.

Ihan vakavasti ottaen, vaikka urheilu onkin yhteiskuntamme pyhiä arvoja, se tulisi saattaa samalle viivalle muun toiminnan kanssa. Siihen ollaan valmiita syytämään rahaa, mutta onko kukaan vaivautunut selvittämään vaikutuksia?

Hiihtoputki - kallioon louhittu tai maan pinnalle rakennettu, katettu, koneellisesti jäähdytetty pitkä rengasmainen rakennelma, jossa syyhkitään limalaudoilla menemään kesät talvet. Hinta per lärvi lienee kympin kahta puolta kerralta. Sillä pääsee teeskentelemään, että on talvi ja suksi luistaa. Kieltämättä, hiihtofriikille tämän 2006/2007 kaltainen talvi lienee kärsimystä, ja tuskaansa toivoo saavansa putken jos toisenkin.

Muttamutta…Vaikka urheilu siis maassamme onkin pyhä asia, joku voisi ihan oikeasti laskea näiden harrastusten vaikutuksia. Sähköllä jäähdytetty hiihtoputki kuluttaa pirusti energiaa, jotta se saadaan pidettyä kylmänä. Putken luo tullaan ja sieltä poistutaan autolla, arvatenkin pitkänkin matkan takaa. Puhumattakaan putken rakentamiseen kuluvista raaka-aineista ja energiasta. Millainen on moisten putkien ekologinen jalanjälki? Ja millainen on sen tarjoaman liikunnan merkitys kansanterveydessä yms.? Onko hommassa siis mitään järkeä? Tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.

Eikä yksin putket, monet muutkin urheiluareenat ovat ekologisesti varsin kyseenalaisia. Jo ihan tavallinen jäähalli on sellainen. Sähköä kuluu koko ajan. Nämä jäähdytystä vaativat systeemit voidaan toki tehdä fiksustikin esim. rakentamalla viereen uimahalli, joka saa tarvitsemansa lämmön sieltä jäähallista tai sieltä putkesta, jäähdytyskoneen hukkalämmöstä. Systeemi tunnetaan nimellä lämpöpumppu.

Pahin kaikista lajeista lienee golf. Ensin tarvitaan valtavia maansiirtokoneita lykkäämään hehtaarikaupalla aarnimetsää nurin. Sitten maapohja tasoitetaan ja jyrätään ja siihen istutetaan nurmikko. Nurmikkoa ylläpidetään intensiivisesti koneilla ja erilaisilla myrkyillä ja vahvoilla lannoitteilla, jotta se pysyisi rikkaruhottomana ja juuri sellaisena, jota tämä jalo harrastus vaatii. Ja vain jotta isomahaiset äijät pääsisivät huitomaan pientä palloa melkein yhtä pieniin reikiin, jota on siellä täällä pitkin kenttää. Vetelimmät alan harrastajat kulkevat luonnollisesti kaikki etapit lyöntipaikkojen välillä autolla, jotta ei paikat vahingossa rasitu liikaa. Koko kenttä on tietenkin jossain hevon kuusessa, jonne on saavuttava city-maasturilla toiselta puolen pitäjää. Ja talvella sitten, no onneksi mitään sähköllä lämmitettäviä kenttiä tai golf-putkia ei vielä ole keksitty. Mutta lentokoneella pyyhkäistään kätevästi jonnekin etelän lämpöön huitomaan niitä palloja. Metsää tuhotaan, rikkaruohomyrkkyjä kuluu, bensaa ja lentopetrolia poltetaan. Kaikki vain jonkin yläluokkaisen eliitin palloharrastuksen vuoksi.

Myös itseään rikkaaksi kuvitteleva Helsinki on päässyt jo osallisiksi näistäkin hömpötyksistä jäädyttämällä rautatietorin luisteluradaksi. Sen jäädyttäminen näillä suojasäillä on kaikkea muuta kuin halpaa. Sähköä kuluu varmasti saman verran kuin pariin sataan kerrostalohuoneistoon. Vaikka pähkinöitähän nämä ovat. Mutta silti. Ja tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.

Mutta vakavasti ottaen, eri urheilumuotojen ekotehokkuuden voisi kyllä laskea, jotta yhteiskunnassamme osattaisiin panostaa vähäisiä rahoja sinne, missä ne tuottavat parhaan tuloksen. Pitää selvittää eri urheilu- ja liikuntamuotojen terveysnäkökohdat ja muut positiiviset vaikutukset. Pitää laskea niiden energiankulutus ja ympäristövaikutukset. Suhteuttamalla positiiviset ja negatiiviset vaikutukset toisiinsa, voitaisiin saada joka lajille sellainen hyödyllisyysindeksi, jonka mukaan eri lajit voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen ja suunnata varoja suurimman hyödyllisyysindeksin omaaviin lajeihin.