Välillä Tapanista tuntuu siltä, ettei ymmärrä. Välillä siltä, että on aikaisemmin ymmärtänyt, mutta enää ei ymmärrä. Joskus harvoin siltä, että ennen ei ymmärtänyt mutta nyt ymmärtää. Nyt näyttää pahalta, aikaisemmin on ymmärtänyt, mutta enää ei ymmärrä sitten niin YHTÄÄN mitään. Voin tietysti olla väärässäkin.
Koska sitä ”metropolia” nyt siis ollaan puuhaamassa tänne Hels… eikun pääkaupunkiseudulle, ja sinne pitää saada kaikki asumaan ja tietenkin työpaikkoja pitää olla niille kaikille myös täällä ”metropolissa”. Sitten, 17.1.2007 luki uutisessa, että
” Maakuntiin siirtynyt tuhansia työpaikkoja
Hallituksen alueellistamisohjelman myötä noin 3 100 - 3 400 valtion työpaikkaa on siirtynyt pääkaupunkiseudulta alueille päättyvällä hallituskaudella.
Hallituksen alueellistamisohjelman tavoitteena on 4 000 - 8 000 työpaikan sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle vuoteen 2015 mennessä.”
Tässä vaiheessa Tapani tipahti tuolilta alas. Tiedättekö sen tunteen, kun on luulenut jotakin, ja huomaakin erehtyneensä. Tai luulee niin.
On se mainiota, että yksi instanssi (Helsingin Kaupunginhallitus) puuhaa niitä työpaikkoja Helsinkiin ja toinen (Suomen hallitus) puuhaa niitä Helsingistä ulos. Vai meneekö se nyt näin? Katsokaas, ne kaikki puheet ”metropolista” ja sitten nämä hallituksen jutut näyttävät jotenkin tekevän samaa asiaa, mutta eri suuntiin. Vähän sama asia, kuin kaksi tukkirekkaa maantiellä, jotka ajavat vastakkaisiin suuntiin. Hyvä puoli asiassa on se, että tasapaino säilyy. Toinen hyvä puoli on se, että kummaltakaan instanssilta ei tällä menolla lopu tekeminen ja ne molemmat tuntevat itsensä hyödyllisiksi. Toinen siirtää ulos, toinen sisään, toinen takaisin ulos ja sitten taas sisälle, ulos, sisään, ulos, sisään... Vaikka edestakainen liike voi olla myös hyvin kannatettava asia, tässä tilanteessa Tapani tuntee tulleensa viilatuksi linssiin.
Kumpaa sitten uskoa? Molemmat instanssit koostuvat ihmisistä, joiden tekemiseen teoriassa voi jokainen vaikuttaa. Teoriassa siis, äänestämällä, ulos tai sisään. Entä jos ne vaihtaisi päittäin? Ne jotka nyt siirtävät ulos niiden tilalle, jotka siirtävät sisään. Alkaako valtion työpaikat siirtyä takaisin sisään, ja ”metropoli” alkaa siirtyä ulos? Jos taas molemmissa olisi vain niitä, jotka siirtävät sisään, olisi ”metropoli” kasassa aivan tuota pikaa. Jos sitten taas molemmissa olisi vain niitä, jotka siirtävät ulos, jääkö tänne silloin enää ketään? Ainakin asuntopula täällä Helsingissä olisi näin ratkaistu.
Kysykää vaan Tapanilta, jos on muita ongelmia.
tiistai 30. tammikuuta 2007
sunnuntai 28. tammikuuta 2007
Netti-ilmiö: Loituma - Ievan polkka
Tuskin tiesi suomalainen kansanmusiikkiyhtye Loituma vuonna 1995 levyttäessään Ievan polkan, että yksitoista vuotta myöhemmin siitä tulisi internet-ilmiö. Syystä, mitä varmasti kukaan ei voi tietää, alkoi polkka raikumaan ympäri maailman, kun toisiaan tuntemattomat humoristit tekivät siitä toinen toistaan kummallisempia videoita ja laittoivat ne Youtubeen kaikkien ihmeteltäväksi. Nyt niitä on katsottu jo miljoonia kertoja.Yhtyeen jäsen Timo Väänen huomasi jotain outoa olevan meneillään, kun hänen nettisivujen kävijämäärä alkoi mystisesti nousta.
Meemi lienee lähtenyt liikkeelle yksinkertaisesta animaatiosta Loituma Girl, joka tuossa ylälaidassa pyörittää purjosipulia, kuvaan liittyvä flash-animaatio löytyy täältä:
http://dojo.fi/~rancid/loituma__.swf
10.7.2006 Helsingin Sanomat kirjoitti ilmiöstä artikkelin. 4.8.2006 kirjoitti Ilta-Sanomat. Silti ilmiö on jäänyt Suomessa vähemmälle huomiolle, kukaanhan ei tunnetusti ole profeetta omalla maallaan.
Artikkelit:
http://img103.imageshack.us/img103/6876/fin0zd.jpg
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1213382
Alla muutamia videoita YouTubesta:
Ja lisää löytyy juutuubista: http://www.youtube.com/results?search_query=loituma
Flash-animaatioita, musiikkia ja vaikka mitä: http://www.hersenscheet.com/loituma.php
tiistai 23. tammikuuta 2007
Ripeää toimintaa!
Vasta eilen illalla täällä peräänkuulutettiin Suvilahden alueen ottamista kulttuurikäyttöön, ja jo tämän päivän Hesarissa siitä oli iso juttu. Kiitettävän nopeaa reagointia, etten sanoisi. Sujuisivatpa kaikki asiat yhtä joutuisasti.
Juttu alkaa hienolla kuvalla heti etusivulla, jossa näkyy Suvilahden alue sekä molemmat Hanasaaret. Kuvaa kannattaa hiljentyä hetkeksi katsomaan. Vastaavaa aluetta ei tiettävästi ole muualla koko Euroopassa. Kolmen sukupolven voimalaitokset ja kaasulaitos, sata vuotta energiantuotannon historiaa katkeamattomana janana viime vuosisadan alusta tähän päivään. Nyt maisema on päätetty rikkoa. Jos samasta suunasta otetaan kuva joskus viiden vuoden päästä, Hanasaari A on poissa, eikä Hanasaari B:stä näy kuin piippu. Muu osa laitoksesta peittyy jättiläismäisten hiilisiilojen taakse. (Eli kuvan tekstissä on virhe: “Hiilikasa siirtyy maan alle”). Kuvan keskellä on uusi lämpökeskus ja sen uusi satametrinen piippu jatkamassa alueen teollisuusperinnettä.
Tekstistä kävi ilmi, että jo 1999 kaupunkisuunnitteluvirasto teetti selvityksen, jossa kävi ilmi, että Suvilahden voimalaitoksen ja kaasulaitoksen alue soveltuu erityisen hyvin kulttuuritoiminnoille. Hyvähän se on, että selvityksiä tehdään. Tuon nyt vain näkee kuka tahansa kuka viitsii mennä katsomaan. Ehkä tässä onkin se ongelma? Nämä suunnitelmia ja päätöksiä tekevät henkilöt eivät viitsi mennä itse katsomaan? Sellaistakin on sattunut, Tapani tietää kertoa. Mielihyvin, teettäkää niitä selvityksiä, jos sillä tavalla säästytään enemmältä tuholta. Selvitysten tekemättä jättäminen on kaikkein pahinta.
“Pajunen palasi Suvilahden alueen mahdollisuuksiin valtuustossa, kun siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämistä.” Paskapuhetta, eikä vaadittu. Siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämisen mahdollisuuksien ja eri vaihtoehtojen selvittämistä. Ei muuta. Sillä kertaa ei selvityksiä tehty, joten pieleen meni se Mahdollisuus, toista ei tule, koska Suvilahti ei korvaa Hanasaarta. Mutta kaapelitehtaaseen Suvilahtea kuitenkin kehdataan verrata. Jottei totuus unohtuisi, palauttakaamme mieleen, että kaapelitehdas itse asiassa oli tarkoitus purkaa. Siitä nousi kuitenkin liian kova meteli, että poliitikotkin viimein ymmärsivät pitää turpansa kiinni. Samalla tavalla kävi Hämeenlinnan verkatehtaan kanssa, piti purkaa, mutta parhaillaan sinne rakennetaan kulttuuritoimintoja. Joten vertaus Suvilahti - Kaapelitehdas ontuu siinä mielessä, että Suvilahtea ei ollut tarkoitus purkaa, kukaan ei ole joutunut taistelemaan eikä pitämään meteliä sen puolesta. Outoa….
Hesarissa ei sanottu mitään aikataulusta. Milloin on lupa odottaa muutakin kuin puhetta ja kauniita kuvia? Todennäköisesti 5-10 vuotta vielä menee, kaupunkisuunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, tiedättehän.
Ja joku edelleenkin puhuu paskaa, sillä nyt kerrospinta-alan kerrottiin olevan 12000 neliötä, kuin vielä eilen lainattu tietolähde kertoi sen olevan 20000. 40 %:n virhettä voinee pitää liian suurena jopa poliitikon tai virkamiehen tekemänä. Totuus selviää vain käymällä itse mittaamassa. Eli onko tilaa puolet vai kolmasosa kaapelitehtaan tiloista, sitä emme nyt tiedä. Selvästi vähemmän joka tapauksessa. Tuskin poistaa tilanpuutostilaa kokonaan, mutta helpottaa sitä.
Kun päivä tästä vähän pitenee, Tapani käy kameran kanssa Suvilahdessa ja näyttää teille kuinka hieno alue se on. Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Vertailun vuoksi Kaapelitehdas samassa mittakaavassa.
Juttu alkaa hienolla kuvalla heti etusivulla, jossa näkyy Suvilahden alue sekä molemmat Hanasaaret. Kuvaa kannattaa hiljentyä hetkeksi katsomaan. Vastaavaa aluetta ei tiettävästi ole muualla koko Euroopassa. Kolmen sukupolven voimalaitokset ja kaasulaitos, sata vuotta energiantuotannon historiaa katkeamattomana janana viime vuosisadan alusta tähän päivään. Nyt maisema on päätetty rikkoa. Jos samasta suunasta otetaan kuva joskus viiden vuoden päästä, Hanasaari A on poissa, eikä Hanasaari B:stä näy kuin piippu. Muu osa laitoksesta peittyy jättiläismäisten hiilisiilojen taakse. (Eli kuvan tekstissä on virhe: “Hiilikasa siirtyy maan alle”). Kuvan keskellä on uusi lämpökeskus ja sen uusi satametrinen piippu jatkamassa alueen teollisuusperinnettä.
Tekstistä kävi ilmi, että jo 1999 kaupunkisuunnitteluvirasto teetti selvityksen, jossa kävi ilmi, että Suvilahden voimalaitoksen ja kaasulaitoksen alue soveltuu erityisen hyvin kulttuuritoiminnoille. Hyvähän se on, että selvityksiä tehdään. Tuon nyt vain näkee kuka tahansa kuka viitsii mennä katsomaan. Ehkä tässä onkin se ongelma? Nämä suunnitelmia ja päätöksiä tekevät henkilöt eivät viitsi mennä itse katsomaan? Sellaistakin on sattunut, Tapani tietää kertoa. Mielihyvin, teettäkää niitä selvityksiä, jos sillä tavalla säästytään enemmältä tuholta. Selvitysten tekemättä jättäminen on kaikkein pahinta.
“Pajunen palasi Suvilahden alueen mahdollisuuksiin valtuustossa, kun siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämistä.” Paskapuhetta, eikä vaadittu. Siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämisen mahdollisuuksien ja eri vaihtoehtojen selvittämistä. Ei muuta. Sillä kertaa ei selvityksiä tehty, joten pieleen meni se Mahdollisuus, toista ei tule, koska Suvilahti ei korvaa Hanasaarta. Mutta kaapelitehtaaseen Suvilahtea kuitenkin kehdataan verrata. Jottei totuus unohtuisi, palauttakaamme mieleen, että kaapelitehdas itse asiassa oli tarkoitus purkaa. Siitä nousi kuitenkin liian kova meteli, että poliitikotkin viimein ymmärsivät pitää turpansa kiinni. Samalla tavalla kävi Hämeenlinnan verkatehtaan kanssa, piti purkaa, mutta parhaillaan sinne rakennetaan kulttuuritoimintoja. Joten vertaus Suvilahti - Kaapelitehdas ontuu siinä mielessä, että Suvilahtea ei ollut tarkoitus purkaa, kukaan ei ole joutunut taistelemaan eikä pitämään meteliä sen puolesta. Outoa….
Hesarissa ei sanottu mitään aikataulusta. Milloin on lupa odottaa muutakin kuin puhetta ja kauniita kuvia? Todennäköisesti 5-10 vuotta vielä menee, kaupunkisuunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, tiedättehän.
Ja joku edelleenkin puhuu paskaa, sillä nyt kerrospinta-alan kerrottiin olevan 12000 neliötä, kuin vielä eilen lainattu tietolähde kertoi sen olevan 20000. 40 %:n virhettä voinee pitää liian suurena jopa poliitikon tai virkamiehen tekemänä. Totuus selviää vain käymällä itse mittaamassa. Eli onko tilaa puolet vai kolmasosa kaapelitehtaan tiloista, sitä emme nyt tiedä. Selvästi vähemmän joka tapauksessa. Tuskin poistaa tilanpuutostilaa kokonaan, mutta helpottaa sitä.
Kun päivä tästä vähän pitenee, Tapani käy kameran kanssa Suvilahdessa ja näyttää teille kuinka hieno alue se on. Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Vertailun vuoksi Kaapelitehdas samassa mittakaavassa.
Tilaa, tilaa!
Mielikuvitukseton Tapani tulee aina jälkijunassa ja varastaa tällä kertaa otsikon kaapelitehtaan toimitusjohtaja Stuba Nikulan kolumnista, joka julkaistiin perjantaina 5.1.2007 ilmestyneessä Helsingin Uutisissa. Kyseisessä lehdessä on kolumnisteina helsinkiläisiä vaikuttajia laidasta laitaan, joten jos kaupunkipolitiikka ja muut kaupungin asiat kiinnostavat, voi lämpimästi suositella seuraamaan Helsingin Uutisia. Lehti on luettavissa myös netissä: http://www.helsinginuutiset.fi/. Stuban kolumninkin sisältävä numero löytynee vielä nettiarkistosta.Mutta aiheeseen; Stuba kirjoittaa täyttä asiaa kuvataiteilijoiden ja bändien tilantarpeesta Helsingissä, Suomen pääkaupungissa, josta yritetään väkisin vääntää metropolin muottiin. Ilmeisesti kulttuuri ei sitten kuulu metropolin toimenkuvaan, koska sitä on täällä kodittomana, ilman tiloja. Enkä nyt tarkoita laulamista korkealta ja kovaa, koska siihen tarkoitukseen löytyy kokonainen oma talo, joka maksoikin aivan sairaan paljon rahaa, ja jonka ylläpito maksaa yhä edelleen valtavasti.
Puhutaan kulttuurista, jota esim. Kaapelitehdas palvelee. Talossa on kuvataiteilijoita työnsä ääressä vähän toistasataa. Kiinteistössä, joka kerran piti purkaa Ruoholahden rakentamisen tieltä, pitää majaansa myös tuhatkunta muusikkoa kahdessasadassa eri kokoonpanossa, bändissä. Kaapelitehdas oli turha ja tarpeeton silloin joskus, ja ilmeisesti vieläkin joidenkin mielestä. Talon käyttöaste on 99 % ja tulijoita on jonoksi asti. Jonossa siksi, että Helsingissä EI OLE tiloja tarjolla. Kaikki eivät laula korkealta ja kovaa, mutta haluaisivat silti tilan tehdä ihan omia juttujaan, ja jopa maksaa tilastaan käypäistä vuokaraa. Yleensä nämä kulttuurinalat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat ihan tavallisiakin ihmisiä, toisin kuin ns. pikkurilli-kulttuuri, ne korkealta ja kovaa -jutut. Jostain syystä populäärikulttuurille ei samassa määrin näytä löytyvän apurahoja.
Kuvataiteilijoita on Helsingissä Stuban mukaan kolmesataa ilman työtilaa, bändejä puolitoista sataa.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila on hiljattain blogissaan kirjoittanut:
”Suvilahden alueella on voimala tiloja tarjolla jo tälläkin hetkellä yli 20 000 km2”
Tiedättehän, se vanha kaasutehtaan alue siinä kulosaaren sillan päässä, Suvilahden höyryvoimalaitos, kaasukellot ja viereiset kaasulaitoksen rakennukset. Olettaen, että tekstissä on pilkkuvirhe, on 20 000 neliömetriäkin paljon, joskin vain alle puolet kaapelitehtaan alasta. Alue on todella kaunis, mutta kaipaa kipeästi julkisivuremonttia.
Tapanin logiikan mukaan toinen tässä mainituista henkilöistä puhuu totta toisen puhuessa paskaa. Mutta kumpaa on uskominen? Eikö Kaapelitehtaan toimitusjohtaja tiedä, että ”tiloja on tarjolla jo tälläkin hetkellä yli 20 000 neliötä?” vai onko koko väite tilojen olemassa olosta paskapuhetta? Ken tietää, Tapani ei. Tapani vain tapansa mukaan soittaa suutaan, ja Tapania ottaa aina päähän kun ei ymmärrä yksinkertaista asiaa. Joko niitä tiloja on taikka niitä ei ole. Vai onko muitakin vaihtoehtoja olemassa? Eihän niitä nyt samaan aikaan voi olla ja olla olematta. Vai voiko? Vähän niin kuin työttömyys ja työvoimapula? Hä?
Joka tapauksessa, Kaapelitehtaan ja Kansallisoopperan tapahtumissa käy suunnilleen saman verran ihmisiä, 200 000 - 250 000 vuosittain. Oopperan vuosibudjetti on 54 miljoonaa euroa. Yhden oopperalipun hinnaksi muodostuu siten vähän yli 200 euroa, josta lipun ostaja maksaa n. 1/3, julkisista varoista kustannetaan loput 2/3.
Kaapelitehdas rahoittaa itse oman toimintansa. Liikevaihto on n. 3,5 miljoonaa euroa vuodessa, eikä yhteiskunnan varoja käytetä.
Hienoa, eikö totta!
Entä ne tilat sitten, joita kuulemma on ”tarjolla”? Onhan niitä tiloja, mutta ne eivät ole vapaana, eikä kaupungilla ole tekeillä mitään niiden vapauttamiseksi. Maija Anttilan edustamalle kaupunkijyrä-politiikalle on luonteenomaista kumartaa virkamiesjohtoa ja näyttää persettä kaupunkilaisille. Ja noita ulos vuokrattuja kaupungin omistamia tiloja voidaan mainiosti käyttää tekosyynä kun tarvitsee perustella, että jotakin oikeasti tarjolla olevaa tilaa ei tarvitse säästää.
Milloin siis kaupungin virkamiesjohto Anttila etunenässä lunastaa lupauksensa ja oikeasti tarjoaa vanhat kaasulaitoksen rakennukset ja Suvilahden voimalan Stuba Nikulan edustamalle kulttuuritoiminnalle? Rakennukset tarvitsevat kipeästi vähintään julkisivuremonttia, jonka jälkeen ne olisi luontevaa ottaa uuteen käyttöön. Tarvetta ilmiselvästi olisi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Tapani huomasi juuri, että Maija Anttilan blogissa ei enää näy vieraiden jättämiä kommentteja, eikä niitä voi sinne enää kirjoittakaan. Ettei vaan rouvaa alkanut viiksettää tyhmien kaupunkilaisten happamat kommentit? Sanomattakin on selvää, että keskustelu tavallisen rahvaan kanssa ei myöskään kuulu kaupunkijyrä-politiikan vahvoihin puoliin. Ja sitten pitäisi vielä päästä eduskuntaan…
Eduskunta ei ole mikään orkesteri!
sunnuntai 21. tammikuuta 2007
Apua pahaan oloon
Jos joskus kävisi niin, että alkaa tosissaan harmittamaan, siihen auttaa tietenkin se siveellisistä iloista paras, eli vahingonilo! Katsomalla jotakuta, jolla menee vielä huonommin, voi pieni ilkiö meissä jokaisessa tuntea suurta mielihyvää, joka parhaimmillaan saa hymyn huulille, tai peräti pistää ihan nauramaan.
Juutuubi pelastaa päiväsi! Ei suositella masokisteille, jotka haluavat jatkaa oman mitättömyytensä hehkuttamista, tai muuten vaan rypeä itsesäälissä.
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Kuka ensimmäisenä laskee veellä alkavien sanojen lukumäärän?
Juutuubi pelastaa päiväsi! Ei suositella masokisteille, jotka haluavat jatkaa oman mitättömyytensä hehkuttamista, tai muuten vaan rypeä itsesäälissä.
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Kuka ensimmäisenä laskee veellä alkavien sanojen lukumäärän?
lauantai 20. tammikuuta 2007
Kärryt on välillä iham persiistä
Vittuilevan sinkkiämpärin syvin olemus on jäänyt Tapanille mysteeriksi. Miten laite, jossa on vain yksi liikkuva osa voi mennä häiriöön? Ainakaan siinä määrin, että tapaus päätyy legendaksi kansan suuhun? Enneminkin luulisi ämpärin kuuluvan samaan kategoriaan junan vessan kanssa, josta myös kansan suussa kulkee tarinoita.
Mutta supermarkettien vittuilevien ostoskärryjen kanssa on kyllä joutunut tekemiseen yhdenkin kerran. Mitään ei välttämättä huomaa kärryjä jonosta ottaessaan, vaan annas olla kun tavaraa ja massaa alkaa kertyä. Yksi, pahimmillaan kaksi pyörää alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Vinksittävät minne sattuu, eivät pyöri, jumittavat, kolkottavat, mitä vielä. Koko kärryn runko voi olla vääntynyt, kulkee kolmella pyörällä.
Kärry alkaa olla kokolailla hankala ajettava. Massaa kertyy vielä, ja kärry alkaa vittuilla ihan tosissaan. Työntää suoraan, kaartaa vasemmalle, riuhtaisee kärryt takaisin baanalle, alkaa kaartaa oikealle, etsii sopivan kohtauskulman jolla yrittää edetä, ei mahdu, kolisee hyllyihin, oikaisee, alkaa taas venkoilla, pitää ottaa laidasta kiinni ja runnoa se perkeleen kärry kassalle.
Hektinen tavaroiden latominen alkaa, hihnalle, ja kassitettuna takaisin kärryyn. Ja nyt, jäiselle, hiekkaiselle ja röykkyiselle parkkipaikalle, kärry menee omia teitään. Voisiko sitä vetää, joo, mutta se tulee 45 asteen kulmassa jommallakummalla sivulla. Kolahtaa valotolppaan, josta putoaa jääpuikko päähän. Ja nyt saatana se kulkine autolle vaikka väkisin! Molemmat tenniskyynärpäät vaan rutisee ja paukkuu. Kassit takaluukkuun, kärry jonoon muiden perään, vahinko kiertämään, kuinkas muuten.
Että pitäisikö ostoshelveteillä olla joku systeemi? Vaikka sellainen tarra, joka voi liimata vittuilevaan ostoskärryyn, että osaavat ottaa sen huoltoon tai vaihtaa uuteen. Vaan ei ole, sama helvatan kärry tulee tietenkin taas ensi kerralla sieltä jonosta. Ja mitä sitten tapahtuu? Jos oikeasti kiinnostaa, voi lukea tämän jutun uudelleen.
Mutta supermarkettien vittuilevien ostoskärryjen kanssa on kyllä joutunut tekemiseen yhdenkin kerran. Mitään ei välttämättä huomaa kärryjä jonosta ottaessaan, vaan annas olla kun tavaraa ja massaa alkaa kertyä. Yksi, pahimmillaan kaksi pyörää alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Vinksittävät minne sattuu, eivät pyöri, jumittavat, kolkottavat, mitä vielä. Koko kärryn runko voi olla vääntynyt, kulkee kolmella pyörällä.
Kärry alkaa olla kokolailla hankala ajettava. Massaa kertyy vielä, ja kärry alkaa vittuilla ihan tosissaan. Työntää suoraan, kaartaa vasemmalle, riuhtaisee kärryt takaisin baanalle, alkaa kaartaa oikealle, etsii sopivan kohtauskulman jolla yrittää edetä, ei mahdu, kolisee hyllyihin, oikaisee, alkaa taas venkoilla, pitää ottaa laidasta kiinni ja runnoa se perkeleen kärry kassalle.
Hektinen tavaroiden latominen alkaa, hihnalle, ja kassitettuna takaisin kärryyn. Ja nyt, jäiselle, hiekkaiselle ja röykkyiselle parkkipaikalle, kärry menee omia teitään. Voisiko sitä vetää, joo, mutta se tulee 45 asteen kulmassa jommallakummalla sivulla. Kolahtaa valotolppaan, josta putoaa jääpuikko päähän. Ja nyt saatana se kulkine autolle vaikka väkisin! Molemmat tenniskyynärpäät vaan rutisee ja paukkuu. Kassit takaluukkuun, kärry jonoon muiden perään, vahinko kiertämään, kuinkas muuten.
Että pitäisikö ostoshelveteillä olla joku systeemi? Vaikka sellainen tarra, joka voi liimata vittuilevaan ostoskärryyn, että osaavat ottaa sen huoltoon tai vaihtaa uuteen. Vaan ei ole, sama helvatan kärry tulee tietenkin taas ensi kerralla sieltä jonosta. Ja mitä sitten tapahtuu? Jos oikeasti kiinnostaa, voi lukea tämän jutun uudelleen.
perjantai 19. tammikuuta 2007
Putkessa kesät talvet
Hesarin yleisönosastossa jokin aika sitten esitettiin hiihtoputkea rakennettavaksi Eteläsuomeen, lumettomia talvia korvaamaan. Tietenkin, hiihto on hyvä liikuntamuoto ja jos ei luonto tarjoa siihen mahdollisuutta, sitten pitää keinotekoisesti tehdä olosuhteet sopivaksi.
Joku mättää? Eiköhän tämä ole riittävän yksinkertainen asia, että jokainen osaa sen ymmärtää? Hiihdetään kun on lunta, kun ei ole lunta, ei hiihdetä. Piste. Keksikää jotakin muuta, saappaat jalkaan ja lumettomaan metsään tarpomaan, siinä liikuntaa joka on sekä tehokasta että ilmaista, ilman mitään tekolumiputkia perkele.
Ihan vakavasti ottaen, vaikka urheilu onkin yhteiskuntamme pyhiä arvoja, se tulisi saattaa samalle viivalle muun toiminnan kanssa. Siihen ollaan valmiita syytämään rahaa, mutta onko kukaan vaivautunut selvittämään vaikutuksia?
Hiihtoputki - kallioon louhittu tai maan pinnalle rakennettu, katettu, koneellisesti jäähdytetty pitkä rengasmainen rakennelma, jossa syyhkitään limalaudoilla menemään kesät talvet. Hinta per lärvi lienee kympin kahta puolta kerralta. Sillä pääsee teeskentelemään, että on talvi ja suksi luistaa. Kieltämättä, hiihtofriikille tämän 2006/2007 kaltainen talvi lienee kärsimystä, ja tuskaansa toivoo saavansa putken jos toisenkin.
Muttamutta…Vaikka urheilu siis maassamme onkin pyhä asia, joku voisi ihan oikeasti laskea näiden harrastusten vaikutuksia. Sähköllä jäähdytetty hiihtoputki kuluttaa pirusti energiaa, jotta se saadaan pidettyä kylmänä. Putken luo tullaan ja sieltä poistutaan autolla, arvatenkin pitkänkin matkan takaa. Puhumattakaan putken rakentamiseen kuluvista raaka-aineista ja energiasta. Millainen on moisten putkien ekologinen jalanjälki? Ja millainen on sen tarjoaman liikunnan merkitys kansanterveydessä yms.? Onko hommassa siis mitään järkeä? Tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Eikä yksin putket, monet muutkin urheiluareenat ovat ekologisesti varsin kyseenalaisia. Jo ihan tavallinen jäähalli on sellainen. Sähköä kuluu koko ajan. Nämä jäähdytystä vaativat systeemit voidaan toki tehdä fiksustikin esim. rakentamalla viereen uimahalli, joka saa tarvitsemansa lämmön sieltä jäähallista tai sieltä putkesta, jäähdytyskoneen hukkalämmöstä. Systeemi tunnetaan nimellä lämpöpumppu.
Pahin kaikista lajeista lienee golf. Ensin tarvitaan valtavia maansiirtokoneita lykkäämään hehtaarikaupalla aarnimetsää nurin. Sitten maapohja tasoitetaan ja jyrätään ja siihen istutetaan nurmikko. Nurmikkoa ylläpidetään intensiivisesti koneilla ja erilaisilla myrkyillä ja vahvoilla lannoitteilla, jotta se pysyisi rikkaruhottomana ja juuri sellaisena, jota tämä jalo harrastus vaatii. Ja vain jotta isomahaiset äijät pääsisivät huitomaan pientä palloa melkein yhtä pieniin reikiin, jota on siellä täällä pitkin kenttää. Vetelimmät alan harrastajat kulkevat luonnollisesti kaikki etapit lyöntipaikkojen välillä autolla, jotta ei paikat vahingossa rasitu liikaa. Koko kenttä on tietenkin jossain hevon kuusessa, jonne on saavuttava city-maasturilla toiselta puolen pitäjää. Ja talvella sitten, no onneksi mitään sähköllä lämmitettäviä kenttiä tai golf-putkia ei vielä ole keksitty. Mutta lentokoneella pyyhkäistään kätevästi jonnekin etelän lämpöön huitomaan niitä palloja. Metsää tuhotaan, rikkaruohomyrkkyjä kuluu, bensaa ja lentopetrolia poltetaan. Kaikki vain jonkin yläluokkaisen eliitin palloharrastuksen vuoksi.
Myös itseään rikkaaksi kuvitteleva Helsinki on päässyt jo osallisiksi näistäkin hömpötyksistä jäädyttämällä rautatietorin luisteluradaksi. Sen jäädyttäminen näillä suojasäillä on kaikkea muuta kuin halpaa. Sähköä kuluu varmasti saman verran kuin pariin sataan kerrostalohuoneistoon. Vaikka pähkinöitähän nämä ovat. Mutta silti. Ja tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Mutta vakavasti ottaen, eri urheilumuotojen ekotehokkuuden voisi kyllä laskea, jotta yhteiskunnassamme osattaisiin panostaa vähäisiä rahoja sinne, missä ne tuottavat parhaan tuloksen. Pitää selvittää eri urheilu- ja liikuntamuotojen terveysnäkökohdat ja muut positiiviset vaikutukset. Pitää laskea niiden energiankulutus ja ympäristövaikutukset. Suhteuttamalla positiiviset ja negatiiviset vaikutukset toisiinsa, voitaisiin saada joka lajille sellainen hyödyllisyysindeksi, jonka mukaan eri lajit voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen ja suunnata varoja suurimman hyödyllisyysindeksin omaaviin lajeihin.
Joku mättää? Eiköhän tämä ole riittävän yksinkertainen asia, että jokainen osaa sen ymmärtää? Hiihdetään kun on lunta, kun ei ole lunta, ei hiihdetä. Piste. Keksikää jotakin muuta, saappaat jalkaan ja lumettomaan metsään tarpomaan, siinä liikuntaa joka on sekä tehokasta että ilmaista, ilman mitään tekolumiputkia perkele.
Ihan vakavasti ottaen, vaikka urheilu onkin yhteiskuntamme pyhiä arvoja, se tulisi saattaa samalle viivalle muun toiminnan kanssa. Siihen ollaan valmiita syytämään rahaa, mutta onko kukaan vaivautunut selvittämään vaikutuksia?
Hiihtoputki - kallioon louhittu tai maan pinnalle rakennettu, katettu, koneellisesti jäähdytetty pitkä rengasmainen rakennelma, jossa syyhkitään limalaudoilla menemään kesät talvet. Hinta per lärvi lienee kympin kahta puolta kerralta. Sillä pääsee teeskentelemään, että on talvi ja suksi luistaa. Kieltämättä, hiihtofriikille tämän 2006/2007 kaltainen talvi lienee kärsimystä, ja tuskaansa toivoo saavansa putken jos toisenkin.
Muttamutta…Vaikka urheilu siis maassamme onkin pyhä asia, joku voisi ihan oikeasti laskea näiden harrastusten vaikutuksia. Sähköllä jäähdytetty hiihtoputki kuluttaa pirusti energiaa, jotta se saadaan pidettyä kylmänä. Putken luo tullaan ja sieltä poistutaan autolla, arvatenkin pitkänkin matkan takaa. Puhumattakaan putken rakentamiseen kuluvista raaka-aineista ja energiasta. Millainen on moisten putkien ekologinen jalanjälki? Ja millainen on sen tarjoaman liikunnan merkitys kansanterveydessä yms.? Onko hommassa siis mitään järkeä? Tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Eikä yksin putket, monet muutkin urheiluareenat ovat ekologisesti varsin kyseenalaisia. Jo ihan tavallinen jäähalli on sellainen. Sähköä kuluu koko ajan. Nämä jäähdytystä vaativat systeemit voidaan toki tehdä fiksustikin esim. rakentamalla viereen uimahalli, joka saa tarvitsemansa lämmön sieltä jäähallista tai sieltä putkesta, jäähdytyskoneen hukkalämmöstä. Systeemi tunnetaan nimellä lämpöpumppu.
Pahin kaikista lajeista lienee golf. Ensin tarvitaan valtavia maansiirtokoneita lykkäämään hehtaarikaupalla aarnimetsää nurin. Sitten maapohja tasoitetaan ja jyrätään ja siihen istutetaan nurmikko. Nurmikkoa ylläpidetään intensiivisesti koneilla ja erilaisilla myrkyillä ja vahvoilla lannoitteilla, jotta se pysyisi rikkaruhottomana ja juuri sellaisena, jota tämä jalo harrastus vaatii. Ja vain jotta isomahaiset äijät pääsisivät huitomaan pientä palloa melkein yhtä pieniin reikiin, jota on siellä täällä pitkin kenttää. Vetelimmät alan harrastajat kulkevat luonnollisesti kaikki etapit lyöntipaikkojen välillä autolla, jotta ei paikat vahingossa rasitu liikaa. Koko kenttä on tietenkin jossain hevon kuusessa, jonne on saavuttava city-maasturilla toiselta puolen pitäjää. Ja talvella sitten, no onneksi mitään sähköllä lämmitettäviä kenttiä tai golf-putkia ei vielä ole keksitty. Mutta lentokoneella pyyhkäistään kätevästi jonnekin etelän lämpöön huitomaan niitä palloja. Metsää tuhotaan, rikkaruohomyrkkyjä kuluu, bensaa ja lentopetrolia poltetaan. Kaikki vain jonkin yläluokkaisen eliitin palloharrastuksen vuoksi.
Myös itseään rikkaaksi kuvitteleva Helsinki on päässyt jo osallisiksi näistäkin hömpötyksistä jäädyttämällä rautatietorin luisteluradaksi. Sen jäädyttäminen näillä suojasäillä on kaikkea muuta kuin halpaa. Sähköä kuluu varmasti saman verran kuin pariin sataan kerrostalohuoneistoon. Vaikka pähkinöitähän nämä ovat. Mutta silti. Ja tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Mutta vakavasti ottaen, eri urheilumuotojen ekotehokkuuden voisi kyllä laskea, jotta yhteiskunnassamme osattaisiin panostaa vähäisiä rahoja sinne, missä ne tuottavat parhaan tuloksen. Pitää selvittää eri urheilu- ja liikuntamuotojen terveysnäkökohdat ja muut positiiviset vaikutukset. Pitää laskea niiden energiankulutus ja ympäristövaikutukset. Suhteuttamalla positiiviset ja negatiiviset vaikutukset toisiinsa, voitaisiin saada joka lajille sellainen hyödyllisyysindeksi, jonka mukaan eri lajit voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen ja suunnata varoja suurimman hyödyllisyysindeksin omaaviin lajeihin.
torstai 18. tammikuuta 2007
Hakukonetesti
Älkää lukeko, tässä ei mitään asiaa. Ei siis senkään vertaa kuin aikaisemmissa kirjoituksissa. Testi vain.
Tapani tekee hakukonetestin; kuinka paljon blogiin tulee kävijöitä, jos tänne kirjoittaa muutamia xxx-luokan täkyjä. Katsotaanpa.
Seksi, seksikuvat, seksikuvia, porno, pornokuvat, pornokuvia, alastonkuva, alastonkuvat, alastonkuvia.
No niin, ja nyt paskaiset naurut päälle. Joku tulee kohta Googlen kautta tänne kieli pitkänä pettyäkseen pahemman kerran kun joutuikin tavalliseen tyhjänpäiväiseen blogiin, jossa joku ääliö kanavoi keski-iän angstiaan julkiseen paskanpuhumiseen. Eikä pillunkuvista tietoakaan. Mahtaa sapettaa.
Tapani tekee hakukonetestin; kuinka paljon blogiin tulee kävijöitä, jos tänne kirjoittaa muutamia xxx-luokan täkyjä. Katsotaanpa.
Seksi, seksikuvat, seksikuvia, porno, pornokuvat, pornokuvia, alastonkuva, alastonkuvat, alastonkuvia.
No niin, ja nyt paskaiset naurut päälle. Joku tulee kohta Googlen kautta tänne kieli pitkänä pettyäkseen pahemman kerran kun joutuikin tavalliseen tyhjänpäiväiseen blogiin, jossa joku ääliö kanavoi keski-iän angstiaan julkiseen paskanpuhumiseen. Eikä pillunkuvista tietoakaan. Mahtaa sapettaa.
keskiviikko 17. tammikuuta 2007
Valtaa vai mielivaltaa?
Tapanin autoradion kuudesta muistipaikasta kaksi tyhjeni joulukuussa, kun sekä Sävelradio että Radio City lopetettiin. Ne eivät siis lopettaneet, vaan ne LOPETETTIIN. Ja miksi, koska valtioneuvosto niin päätti.
“Vastaavantyyppistä asianomaista kohderyhmää palvelevia ohjelmistoja on kuitenkin tarjolla paikallisessa radiotoiminnassa koko maassa.”
- kuului Sävelradion toimilupahakemuksen hylkäämisperustelu. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtioneuvoston päätös oli laillinen, eikä valitus vaikuttanut asiaan. Näin päättyi Suomen ensimmäisen ja vanhimman kaupallisen radion, Radio Cityn taival, sekä nuoremman, nousujohteisella uralla olleen Sävelradion elämä. Puoli miljoonaa viikoittaista kuuntelijaa etsiköön uuden aseman. Sävelradion vuosi sitten ostanut MTV ilmoittaa lopettamisen aiheuttavan ainakin viiden miljoonan euron menetykset, ja työttömäksikin tietenkin jäi radion kolmekymmentä työntekijää. Onko tällaista pakko sietää?
Toimilupahakemuksen hylkäämisperustelu on sinänsä mielenkiintoinen. Ajatelkaa, jos samaa logiikkaa sovellettaisiin vaikka huoltoaseman lupahakemukseen. “Emme voi myöntää uutta ympäristölupaa, koska vastaavantyyppistä asianomaista kohderyhmää palvelevia huoltoasemia on kuitenkin tarjolla jo ennestään koko maassa.” Tai hammaslääkäri, tai ravintola, tai sähköasennusliike, tai mikä tahansa luvanvaraista liiketoimintaa tekevä yritys.
Otetaan tähän vielä Liikenne- ja viestintäministeriön yksi arvo:
Linjakkuus:
Liikenne- ja viestintäministeriössä pidetään tärkeänä rehellisyyttä ja sanansa pitämistä. Ministeriön toiminta on sekä johdonmukaista että luotettavaa ja kaikkien kohtelu on oikeudenmukaista ja tasapuolista.
Onko linjakasta ensin myöntää toimilupa, ja sitten seuraavalla kierroksella evätä se, vaikka “Vastaavantyyppistä asianomaista kohderyhmää palvelevia ohjelmistoja” on varmasti jo ensimmäisen toimiluvan myöntämisen aikaan ollut tarjolla paikallisessa radiotoiminnassa koko maassa.
Joten, jos tätä ei halua sietää, nyt sen osoittamiseen on loistava tilaisuus maaliskuun eduskuntavaaleissa. Ei pidä äänestää Susanna Huovista, jos on eri mieltä hänen tekemästä toimipulapäätöksestä. Kannattaa kertoa kaikille kavereillekin, ettei pidä äänestää Susanna Huovista. Mikään ei tietenkään takaa, että seuraava liikenneministeri olisi vastaavassa tilanteessa fiksumpi, mutta onpahan yritetty.
Tietenkin, radioaalloilla jaetaan niukkuutta, koska kanavien määrä on rajallinen eikä sitä voi nykyisestä merkittävästi lisätä. Tässä auttaisi digiradio, joka kuitenkin oli ja meni. Se toimi jonkin aikaa mutta kukaan ei siitä kiinnostunut. Olisi ehkä kannattanut.
Mielenkiintoista tulee olemaan langattomien laajakaistaverkkojen vaikutus radiotoimintaan. Niillä kun voi välittää myös radio-ohjelmaa, lukuisia nettiradioitahan on jo olemassa. Kunhan avoimet langattomat verkot leviävät ja alkavat peittää, ensin kaupunkialueita, niin siinä on jakelukanava myös nettiradioille. Joku keksii valmistaa kannettavan soittimen, joka kytkeytyy langattomaan verkkoon ja etsii sieltä radiokanavat kuunneltavaksi. Ominaisuus olisi helppo ohjelmoida vaikka jo olemassa oleviin älypuhelimiin.
VAPISE DIGITA, JA LIIKENNEMINISTERIÖ, WLAN TULEE JA JYRÄÄ TEITIN!!!
Muualla:
MTV3 uutiset, 31.5.2006
KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS, 1.12.2006
Nettisanomat
Susanna Huovinen
“Vastaavantyyppistä asianomaista kohderyhmää palvelevia ohjelmistoja on kuitenkin tarjolla paikallisessa radiotoiminnassa koko maassa.”
- kuului Sävelradion toimilupahakemuksen hylkäämisperustelu. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtioneuvoston päätös oli laillinen, eikä valitus vaikuttanut asiaan. Näin päättyi Suomen ensimmäisen ja vanhimman kaupallisen radion, Radio Cityn taival, sekä nuoremman, nousujohteisella uralla olleen Sävelradion elämä. Puoli miljoonaa viikoittaista kuuntelijaa etsiköön uuden aseman. Sävelradion vuosi sitten ostanut MTV ilmoittaa lopettamisen aiheuttavan ainakin viiden miljoonan euron menetykset, ja työttömäksikin tietenkin jäi radion kolmekymmentä työntekijää. Onko tällaista pakko sietää?
Toimilupahakemuksen hylkäämisperustelu on sinänsä mielenkiintoinen. Ajatelkaa, jos samaa logiikkaa sovellettaisiin vaikka huoltoaseman lupahakemukseen. “Emme voi myöntää uutta ympäristölupaa, koska vastaavantyyppistä asianomaista kohderyhmää palvelevia huoltoasemia on kuitenkin tarjolla jo ennestään koko maassa.” Tai hammaslääkäri, tai ravintola, tai sähköasennusliike, tai mikä tahansa luvanvaraista liiketoimintaa tekevä yritys.
Otetaan tähän vielä Liikenne- ja viestintäministeriön yksi arvo:
Linjakkuus:
Liikenne- ja viestintäministeriössä pidetään tärkeänä rehellisyyttä ja sanansa pitämistä. Ministeriön toiminta on sekä johdonmukaista että luotettavaa ja kaikkien kohtelu on oikeudenmukaista ja tasapuolista.
Onko linjakasta ensin myöntää toimilupa, ja sitten seuraavalla kierroksella evätä se, vaikka “Vastaavantyyppistä asianomaista kohderyhmää palvelevia ohjelmistoja” on varmasti jo ensimmäisen toimiluvan myöntämisen aikaan ollut tarjolla paikallisessa radiotoiminnassa koko maassa.
Joten, jos tätä ei halua sietää, nyt sen osoittamiseen on loistava tilaisuus maaliskuun eduskuntavaaleissa. Ei pidä äänestää Susanna Huovista, jos on eri mieltä hänen tekemästä toimipulapäätöksestä. Kannattaa kertoa kaikille kavereillekin, ettei pidä äänestää Susanna Huovista. Mikään ei tietenkään takaa, että seuraava liikenneministeri olisi vastaavassa tilanteessa fiksumpi, mutta onpahan yritetty.
Tietenkin, radioaalloilla jaetaan niukkuutta, koska kanavien määrä on rajallinen eikä sitä voi nykyisestä merkittävästi lisätä. Tässä auttaisi digiradio, joka kuitenkin oli ja meni. Se toimi jonkin aikaa mutta kukaan ei siitä kiinnostunut. Olisi ehkä kannattanut.
Mielenkiintoista tulee olemaan langattomien laajakaistaverkkojen vaikutus radiotoimintaan. Niillä kun voi välittää myös radio-ohjelmaa, lukuisia nettiradioitahan on jo olemassa. Kunhan avoimet langattomat verkot leviävät ja alkavat peittää, ensin kaupunkialueita, niin siinä on jakelukanava myös nettiradioille. Joku keksii valmistaa kannettavan soittimen, joka kytkeytyy langattomaan verkkoon ja etsii sieltä radiokanavat kuunneltavaksi. Ominaisuus olisi helppo ohjelmoida vaikka jo olemassa oleviin älypuhelimiin.
VAPISE DIGITA, JA LIIKENNEMINISTERIÖ, WLAN TULEE JA JYRÄÄ TEITIN!!!
Muualla:
MTV3 uutiset, 31.5.2006
KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS, 1.12.2006
Nettisanomat
Susanna Huovinen
tiistai 16. tammikuuta 2007
Vaihtoehtoliike 2007
Tapani liittyy Petja Jäppisen lanseeraamaan Vaihtoehtoliike 2007:n. Kierrätys on välttämätöntä planeettamme elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Niinpä samaa tervehdyttävää vaikutusta on lupa odottaa myös kansanedustajien kierrätykseltä.
Tapani lähtee siitä ajatuksesta, että jos halutaan muutoksia politiikkaan, pitää vaihtaa kansanedustajia. Auttaako se sitten on toinen asia, mutta jos ei vaihdeta, ei mikään ainakaan muutu. Uudet luudat lakaisevat paremmin, vanhat pierut pihalle ja uudet tilalle. Edustajien keski-ikä 51 vuotta voisi sekin olla vähän vähemmän, ei olisi pahitteeksi. Fiksua porukkaa pitää tietenkin olla, ettei tule tyhmiä päätöksiä. Tapani ei voi sietää tyhmyyttä. Ja sen verran munaa porukalla, ettei viedä kuin pässiä narussa, vaan oma tahto ratkaisee, silti äänestäjien tahtoa unohtamatta.
Lukekaa tämä avoin kirje kansanedustajalle, ja miettikää, voisiko se olla totta. Motivoisiko vaihdetuksi tulemisen uhka toimimaan jotenkin toisin? Nyt on se aika, jolloin kansanedustajat kuuntelevat kansalaisten mielipiteitä ja keskustelevat heidän kanssaan. Voisi vaihdetuksi tulemisen uhka lisätä tuota yhteydenottoa ja aktiivisuutta myös vaalien välisenä aikana? Tieto siitä, että jos vaalien jälkeen unohtaa äänestäjänsä ja lupauksensa joutuukin vaihdetuksi, voisi tuoda sopivasti motivaatiota. Kenkää tulee jos ei ole ihmisiksi.
Jos mielestäsi kaikki on hyvin juuri nyt, äänestä samaa kuin viimeksikin. Jos olet pettynyt johonkin, haluat muutosta, uusia tuulia, jotain äksöniä, ihan mitä vaan, äänestä uutta, ensikertalaista. Tapani on nyt kypsä riittävän moneen asiaan yhtä aikaa, ja tahtoo vaihtaa. Vaihdetaan ne kaikki!
sunnuntai 14. tammikuuta 2007
Sutta ja sekundaa kaupungin laskuun
Totta se on, mitä Hesari kirjoitti eilen Helsingin Itäkeskuksen Tallinnanaukion kiveyksestä. Viime vuonna tehty kolmen miljoonan euron korjaus on susi, ja homma menee uusiksi. Tallinnanaukion pintarakenne uusittiin koko aukion alueelta. Vanhat betonilaatat poistettiin, pohjatyöt tehtiin, asennettiin sulanapitolämmitys ja lopuksi pintaan ladottiin luonnonkiviset laatat. Jokin meni kuitenkin pahasti vikaan, ja nyt koko aukion pinta on epämääräistä kumparetta ja kivet siirtyilevät pois paikaltaan.
Hesari kirjoittaa:
”Pinnoite petti alueelle luvatta ajaneiden kuorma-autojen alla.”
”Rakennusvirasto on selvittänyt pinnoitteen pettämisen syitä ja sen korjausta yhdessä VTT:n kanssa.”
Kuorma-autoselitys ei ole uskottava. Kivetys on hajalla kaikkialla. Eikä vika ensinkään ole pinnoitteessa, vaan sen alapuolisessa rakenteessa. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Eihän laatoitus itsessään kanna mitään kuormaa. Kaikki kuormitus kohdistuu alustaan, ja jos se ei kestä, niin sitten käy juuri niin kuin nyt on käynyt. Ja oli miten oli, täytyyhän nyt torin kestää kuorma-autolla ajo, vai millä torimyyjien on ajateltu tuovan myyntikojut ja tavarat torille?”Todennäköisesti vanha kiveys pitää keväällä repiä pois, alusta oikaista ja kivet latoa uudestaan. Harkinnassa on myös aukion etelänpuoleisen osan kiveyksen korvaaminen asvaltilla tai jollakin muulla kestävällä pinnoitteella.”
Alustan voi oikaista, mutta jos sitä ei vahvisteta, se pettää uudelleen. Myöskään asfaltti ei kestä, mikäli pohja pettää.”Rakennusvirastossa pohditaan, olisiko aukiolle alun perinkään kannattanut laittaa luonnonkiveystä vai tyytyä samantyyppiseen ratkaisuun kuin ennen remonttia. Alueella oli aiemmin betonikiveys.”
Uskokaa jo, sellaista pintaa ei ole, mikä pitäisi ryhtinsä jos pohja pettää. Jotain pehmeää siellä kivien alla on: Vääränlaatuista hiekkaa, löysää soraa, styroksia tai muuta eristettä. Koko Tallinnanaukio on betonikannella, jonka alla on metrorata. Betonikansi on alustana erilainen kuin maa.
”Katu- ja puisto-osaston investointitoimiston päällikkö Osmo Torvinen ei vielä osaa sanoa uuden remontin kustannuksia, mutta arvioi niiden olevan sadan kahdensadan tuhannen euron luokkaa toteuttamistavasta riippuen.”
Saattaa se remontti tuon verran maksaakin, mutta kuntoon ei tori parilla sadalla tonnilla tule, se on ihan varma.
Kaupunkilaisjärjen mukaan vahingon aiheuttaja maksaa vahingot, eli tässä tapauksessa maksaa aukion korjauksen. Korjaustyön teki Skanska. Vahingon aiheuttajaa ei Hesarin artikkeli kuitenkaan paljasta. Kaikki riippuu kaupungin ja Skanskan välisestä urakkasopimuksista. Jos kaupunki on tilannut työn oikein, määritellyt laatu- ja tekniset vaatimukset asianmukaisesti ja jättänyt suunnittelun, työmenetelmien ja materiaalien valinnan ja muut rakentamiseen ja laatuun liittyvien asioiden päättämisen Skanskalle, vastuu on yksiselitteisesti Skanskalla.Tapani pahoin pelkää, että kaupunki on itse sählännyt suunnitteluasioissa liiaksi, tai tehnyt määrittelyt huonosti, eikä nyt voi vyöryttää vastuuta kokonaan Skanskalle. Pahimmillaan Skanskaa ei saa vastuuseen mistään, mikä ei lainkaan hämmästyttäisi. pystyy kiemurtelemaan kokonaan irti vastuusta.
Tapani kävi päivällä itse toteamassa tilanteen omin kameroin. Kuvat voit klikata isommaksi.
Mikäs siinä, jos ei ole varaa tehdä kerralla kunnolla, tehdään sitten kahteen kertaan. Perinteitä hölmöilylle on, sillä Helsinki on muissakin kohteissa tieten tahtoen käyttänyt julkisivurakenteita, jotka eivät kestä.
perjantai 12. tammikuuta 2007
Teksti-TV:n uutisia
Askeettisuudestaan huolimatta Teksi-TV on pitänyt pintansa muiden sähköisten medioiden rinnalla. Ehkä juuri askeettisuutensa ansioista. Kun sohvalla röhöttäessään vaivautuu kurottautumaan kaukosäätimeen, sen jälkeen tarvitsee selaamiseen vain toisen käden yhden sormen, niin tärkeimmät uutiset ovat helposti luettavissa, lyhyesti, että löytyy tärkeimmät asiat nopeasti ja helposti.
Teksi-TV näkyy netissäkin: http://www.yle.fi/tekstitv/html/P100_01.html
Muutama ote tämän päivän teksti-uutisista:
”Postin toiminta saa yhä kiitosta
Suomalaiset ovat tyytyväisiä postin
toimintaan, ilmenee liikenne- ja
viestintäministeriön teettämästä
tutkimuksesta.
Yksityishenkilöistä 73 % ja yrityksistä
66 % on tyytyväisiä postin toimintaan.
Edellisen kerran tyytyväisyyttä
selvitettiin vuonna 2004, ja tuolloin
yksityishenkilöistä postin toimintaan
tyytyväisiä oli 78 %, yrityksistä 84 %.
Tyytyväisimpiä ollaan aukioloaikoihin,
henkilökunnan ammattitaitoon sekä
kirjelähetysten kulkunopeuteen.
Tyytyväisyys postin jakeluun on hieman
laskenut.”
Eli vähän päivitystä kaikkien meidän kaikkien rakastamamme postin suosioon. Lyhyesti, kuten teksti-telkkarissa kuuluu olla. Postin toiminta saa yhä kiitosta, kaikki hyvin? Koko katastrofi selviää vasta tekstistä, lyhyesti, kuten teksti-telkkarissa kuuluu olla. Prosenttiluvut puhuvat karua kieltään. Suosio laskee kuin lehmän häntä, vapailla kilpailluilla markkinoilla toimiva yksityinen yritys olisi jo tuhon partaalla noilla lukemilla. Viimeinen lause vielä yrittää pelastaa tilanteen: ”Tyytyväisyys postin jakeluun on hieman laskenut.” Hieman on siis mittayksikkönä nyt määritelty. Yksityiselle ihmiselle se on 5 %-yksikköä, yritysmaailmassa vähän enemmän 18 %-yksikköä. Tapanin mielestä myös postimaksut ovat hieman liian korkeita, ehkä juuri sen 18 %. Jakelussa on vähemmän ongelmia kuin hieman, vain kaksi. Luvattoman usein Tapanin postiluukkuun tulee jonkun tuntemattoman ihmisen postia, jotka sitten joutuu kiikuttamaan itse perille. Toivottavasti kaikki tekevät samoin, ne kaikki, jonne menee postin mokien takia Tapanin postia. Ja se toinen ongelma, kovassa kiireessä ei aina lehdet tahdo osua luukusta sisälle, ja sen vuoksi ne on sitten rutattu epämääräiseksi möykyksi ja sullottu väkisin sisälle. Ehkä. Kiva oikoa ennen lukemista.
Seuraava uutinen oli tätä kirjoittaessa salakamalasti kadonnut näkyvistä. Näin se meni:
”Blue-1:n kone oli joutunut palaamaan kentälle savunhajun takia. Savua ei kuitenkaan löytynyt eikä matkustajille aiheutunut vaaraa. Kone on jo palannut liikenteeseen.”
Tämä oli ns. lyhyesti -uutinen muutenkin lyhyessä teksti-terveessä. Aivan sairaan hauskaa. :-D :-D :-D Kannattaisi pitää ovat ja ikkunat kiinni, ettei savut pääse karkuun. Tunnetusti suurin osa laitteista, sähkölaitteista kaikki, toimivat savulla. Jos se pääsee karkuun ei laite enää toimi. Lentokoneessa tästä olisi syytä huolestua, siksi vakava asia on savun päästäminen karkuun lentokoneen laitteesta. Asia voidaan ehkä ymmärtää, jos esim. laitteen valmistaja on asentanut laitteeseen näkymättömän savun, jonka löytäminen ja kiinni saaminen on luonnollisesti vaikeampaa kuin kalliimman, värillisen savun.
Seuraava uutinen ei ole hauska:
”Kiinaa uhkaa naispula
Kiinaa uhkaa naispula vuonna 2020.
Arvioiden mukaan tuolloin Kiinassa on
naimaikäisiä miehiä 30 miljoonaa
enemmän kuin naisia.
Kiinan väestö- ja perhesuunnittelu-
komission raportin mukaan epäsuhta voi
johtaa sosiaaliseen epävakauteen.
Vielä vuonna 2000 sataa tyttövauvaa
kohti syntyi 110 poikaa, kun
toissavuonna Kiinassa syntyi sataa
tyttövauvaa kohti 118 poikavauvaa.
Raportissa myönnetään, että yhden
lapsen politiikka on kehityksen
taustalla. Monien maaseutuperheiden
uskotaan abortoivan tyttösikiöitä.”
Kohta Kiinassa on siis 30 miljoonaa kiinalaista miestä, jotka eivät pääse jonottamatta naimaan. 100 tyttövauvaa 118 poikaa kohti on aika raju suhde. Mutta sitä saa mitä tilaa, Kiinassakin. Siitä tunnustus, että ongelma sentään myönnetään.
On kyllä syytä vähintäänkin USKOA, että tyttösikiöitä abortoidaan. Tapani uskoo, että siinä ei ole vielä kaikki. Mistä kummasta ne kiinan maaseudulla tietävät, onko sikiö poika vai tyttö? Kyllä se on ensin synnytettävä ja vasta sitten abortoitava. Heittää jyrkänteeltä alas, jättää petojen syötäväksi, tai ihan mitä vaan. Kiinassa onnistuu, näin voidaan uskoa. Oli suuri virhe myöntää Olympialaiset maahan, jossa on näin suuria ihmisoikeusongelmia.
Mutta toisaalta, tämähän on Kiinan sisäinen asia.
Teksi-TV näkyy netissäkin: http://www.yle.fi/tekstitv/html/P100_01.html
Muutama ote tämän päivän teksti-uutisista:
”Postin toiminta saa yhä kiitosta
Suomalaiset ovat tyytyväisiä postin
toimintaan, ilmenee liikenne- ja
viestintäministeriön teettämästä
tutkimuksesta.
Yksityishenkilöistä 73 % ja yrityksistä
66 % on tyytyväisiä postin toimintaan.
Edellisen kerran tyytyväisyyttä
selvitettiin vuonna 2004, ja tuolloin
yksityishenkilöistä postin toimintaan
tyytyväisiä oli 78 %, yrityksistä 84 %.
Tyytyväisimpiä ollaan aukioloaikoihin,
henkilökunnan ammattitaitoon sekä
kirjelähetysten kulkunopeuteen.
Tyytyväisyys postin jakeluun on hieman
laskenut.”
Eli vähän päivitystä kaikkien meidän kaikkien rakastamamme postin suosioon. Lyhyesti, kuten teksti-telkkarissa kuuluu olla. Postin toiminta saa yhä kiitosta, kaikki hyvin? Koko katastrofi selviää vasta tekstistä, lyhyesti, kuten teksti-telkkarissa kuuluu olla. Prosenttiluvut puhuvat karua kieltään. Suosio laskee kuin lehmän häntä, vapailla kilpailluilla markkinoilla toimiva yksityinen yritys olisi jo tuhon partaalla noilla lukemilla. Viimeinen lause vielä yrittää pelastaa tilanteen: ”Tyytyväisyys postin jakeluun on hieman laskenut.” Hieman on siis mittayksikkönä nyt määritelty. Yksityiselle ihmiselle se on 5 %-yksikköä, yritysmaailmassa vähän enemmän 18 %-yksikköä. Tapanin mielestä myös postimaksut ovat hieman liian korkeita, ehkä juuri sen 18 %. Jakelussa on vähemmän ongelmia kuin hieman, vain kaksi. Luvattoman usein Tapanin postiluukkuun tulee jonkun tuntemattoman ihmisen postia, jotka sitten joutuu kiikuttamaan itse perille. Toivottavasti kaikki tekevät samoin, ne kaikki, jonne menee postin mokien takia Tapanin postia. Ja se toinen ongelma, kovassa kiireessä ei aina lehdet tahdo osua luukusta sisälle, ja sen vuoksi ne on sitten rutattu epämääräiseksi möykyksi ja sullottu väkisin sisälle. Ehkä. Kiva oikoa ennen lukemista.
Seuraava uutinen oli tätä kirjoittaessa salakamalasti kadonnut näkyvistä. Näin se meni:
”Blue-1:n kone oli joutunut palaamaan kentälle savunhajun takia. Savua ei kuitenkaan löytynyt eikä matkustajille aiheutunut vaaraa. Kone on jo palannut liikenteeseen.”
Tämä oli ns. lyhyesti -uutinen muutenkin lyhyessä teksti-terveessä. Aivan sairaan hauskaa. :-D :-D :-D Kannattaisi pitää ovat ja ikkunat kiinni, ettei savut pääse karkuun. Tunnetusti suurin osa laitteista, sähkölaitteista kaikki, toimivat savulla. Jos se pääsee karkuun ei laite enää toimi. Lentokoneessa tästä olisi syytä huolestua, siksi vakava asia on savun päästäminen karkuun lentokoneen laitteesta. Asia voidaan ehkä ymmärtää, jos esim. laitteen valmistaja on asentanut laitteeseen näkymättömän savun, jonka löytäminen ja kiinni saaminen on luonnollisesti vaikeampaa kuin kalliimman, värillisen savun.
Seuraava uutinen ei ole hauska:
”Kiinaa uhkaa naispula
Kiinaa uhkaa naispula vuonna 2020.
Arvioiden mukaan tuolloin Kiinassa on
naimaikäisiä miehiä 30 miljoonaa
enemmän kuin naisia.
Kiinan väestö- ja perhesuunnittelu-
komission raportin mukaan epäsuhta voi
johtaa sosiaaliseen epävakauteen.
Vielä vuonna 2000 sataa tyttövauvaa
kohti syntyi 110 poikaa, kun
toissavuonna Kiinassa syntyi sataa
tyttövauvaa kohti 118 poikavauvaa.
Raportissa myönnetään, että yhden
lapsen politiikka on kehityksen
taustalla. Monien maaseutuperheiden
uskotaan abortoivan tyttösikiöitä.”
Kohta Kiinassa on siis 30 miljoonaa kiinalaista miestä, jotka eivät pääse jonottamatta naimaan. 100 tyttövauvaa 118 poikaa kohti on aika raju suhde. Mutta sitä saa mitä tilaa, Kiinassakin. Siitä tunnustus, että ongelma sentään myönnetään.
On kyllä syytä vähintäänkin USKOA, että tyttösikiöitä abortoidaan. Tapani uskoo, että siinä ei ole vielä kaikki. Mistä kummasta ne kiinan maaseudulla tietävät, onko sikiö poika vai tyttö? Kyllä se on ensin synnytettävä ja vasta sitten abortoitava. Heittää jyrkänteeltä alas, jättää petojen syötäväksi, tai ihan mitä vaan. Kiinassa onnistuu, näin voidaan uskoa. Oli suuri virhe myöntää Olympialaiset maahan, jossa on näin suuria ihmisoikeusongelmia.
Mutta toisaalta, tämähän on Kiinan sisäinen asia.
torstai 11. tammikuuta 2007
Ahneita, onko heitä?
Näin vaalien alla poliittinen kirjoittelu ja debatointi on tavallista vilkkaampaa. On ehdokkaita, joiden vaalisivuilla lukee ”Hei, olen xx vuotias kahden lapsen äiti Helsingistä. Olen sitä ja tätä ja teen niitä näitä, pidä tästä ja tuosta ja olen sitä mieltä että että. Olisi niin kiva jos äänestäisit minua, jotta ja sitä ja tätä....”
Sitten on niitä, jotka toimivat räväkästi ja pöyhivät oikein kunnolla, kuten Osku Pajamäki. Mies on kirjoittanut kirjan Ahne Sukupolvi, jossa hän syyttää suuria ikäluokkia vuosisadan kusetuksesta. Tapanikin kuuluu siihen ikäluokkaan, joka tulee kertakaikkisen kusetetuksi Oskun mielestä. Ja tarkemmin ajatellen, kyllä siitä itua on, ei ole Tapani tyhmyyksissään ihan tainnut huomatakaan.
Tapanille kävi kyllä jo opiskeluaikana selväksi, että maksettuja eläkerahoja ei ole olemassa. Me nyt työssä käyvät Tapanit ja muut tampiot maksamme pienestä palkastamme nyt eläkkeellä olevien eläkkeet. Homma toimiikin hienosti niin kauan, kuin maksajien ja saajien lukumäärät ovat jossain järjellisessä suhteessa toisiinsa. Oskun tarkoittamat suuret ikäluokat ovat niitä sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia, jotka silmiinpistävästi kääntävät väestöpyramidin nurin päin. Millä helvetillä me vähälukuiset tarkemmin ajatellen maksamme heidän eläkkeensä, oikeasti?
No mutta, Osku on joko täysin väärässä, tai sitten hän on sohaissut ampiaispesää tavalla, joka näkyy ja kuuluu. Päätellen palautteen määrästä, laadusta ja negatiivisen palautteen antajien ikäjakautumasta, ampiaispesävaihtoehto on todennäköisempi. Joko sielläkään ei vaan tiedetä, tai sitten pelätään suuren kusetuksen tulemista julki. Kun lausuntoja tulee aina professorilta asti, ei tuo ensimmäinen vaihtoehto varmaankaan tule kyseeseen. Eli…
Suuri osa ihmisistä, kaikenikäisistä, ihan oikeasti luulee tietävänsä, että jokainen maksaa omat eläkkeensä. Jopa yliopiston kansleri Kari Raivio kirjoitti vastineessaan ”Ovat eläkkeensä maksaneet...” Ovat maksaneet kyllä eläkemaksut, mutta rahoista ei ole oikeasti säästössä kuin pieni osa, rahastoituna. Muut ovat menneet verojen mukana yhteiskunnan pohjattomaan kassaan ja sieltä edelleen julkiseen kulutukseen.
Osku puuttuu pätkätyöongelmaan. ”Pätkätöillä ei eläkkeitä makseta” kuului Oskun sunnuntaidebatti Hesarissa 17.12.2006. Pätkätöissäkään sinänsä olisi mitään pahaa, jos ne olisivat jatkuvia. Mutta eivät ole, eikä niiden varaan voi rakentaa tulevaisuuttaan. Pätkätyöt ovat usein niitä ns. paskatöitä, joista maksetaan paska palkka. Paskatyöt ovat sinänsä ihan ok, täysin hyväksyttäviä, ja töitä siinä missä muutkin. Paska palkka sen sijaan ei ole hyväksyttävä, mutta sitä paskatöistä maksetaan. Esim. siivoustyöstä, jossa sitten sen paskan palkan takia on ”työvoimapula”. Katsokaa nyt vaikka roskakuskeja. Aikaisemmin joka autossa oli kaksi miestä, joiden palkka oli kaikkea muuta kuin paska. Nyt autossa on vain yksi mies, jonka palkka on entistä paskempi.
Työvoimapula on toinen asia, johon Osku kajoaa. Sitä ei siis Oskun mukaan ole eikä ole tulossakaan. Pitsi tietenkin noissa paskapalkallisissa paskaduuneissa, kyllä niissä on työvoimapula, yllättävää, eikö totta. Siksi niissä roska-autoissakaan ei ole enää kuin yksi mies, joka nyt sitten joutuu hyppimään yhtä mittaa ratin takaa pihalle pönttöjä tyhjentämään. Näihin hommiin tarvitaan ehdottomasti maahanmuuttajia, jotka tekevät halvalla eivätkä valita pikkuasioista. Kaikki tavarat tuodaan jo halvalla jostain halpamaasta. Halpoja palveluita ei voi tuoda, joten tuokaamme palvelijoita!
Aluksi Oskun kimppuun hyökkäsi siis yliopiston kansleri Kari Raivio 24.12.2006 ilmestyneessä Hesarissa. Hän ilmaisee asiansa kursailematta: ”Pajamäki puhuu potaskaa.” No niin, tästä se lähtee! Aseinaan kanslerilla on tämän päivän opintotuki, ilmaiset opiskelut ja terveydenhuolto. Päälle vielä toteamus: ”Suuret ikäluokat ovat eläkkeensä maksaneet, ja heitä voi syyttää korkeintaan siitä, etteivät he suostu kuolemaan riittävän aikaisin.”
Että näin. Täytyy sanoa, että ilman kanslerin mainitsemia ilmaisia juttua, olisimme kusessa. Ei hän niillä voi ostaa omaatuntoaan vapaaksi Oskun syytöksistä. Onko se sitten kanslerin mielestä oikein, että Oskun kanssa samaa ikäluokkaa edustavan Tapanin ja monen muun eläkemaksut sekä eläkeikä nousee koko ajan? Pääsemmekö me koskaan eläkkeelle? Vähän voisi kansleri huolestuakin, sillä pystymmekö me oikeasti maksamaan kanslerin ja kumppaneiden eläkkeet kun se aika tulee? Entä jos emme?
Osku vastasi kanslerille 3.1.2007.
Sitten tammikuun 9. jyrähti, jälkeen yliopistosta, Vesa Kanniainen, kansantaloustieteen professori. Professorin tekstiä lukiessa vaikutti vahvasti siltä, että Osku puhuu aidasta, professori kommentoi aidan seivästä. Professori tuo keskusteluun suurten ikäluokkien perinnöt, jotka odottavat Oskun sukupolvea. Hienoa! Kunnes ensin raadetaan paskalla palkalla seuraavat pari vuosikymmentä, niin sitten saamme sen kaiken maallisen mammonan jonka suuret ikäluokat ovat meille rakentaneet. Mihin joudummekaan sen kaiken hyvän kanssa?
Uskooko professori, että ihan yksilötasolla homma kuittaantuu noin? Entä köyhien ja keskiluokkaisten vanhempien lapset, kaikki sisaret ja veljet. Heillekö riittää sen kaupungin vuokra-asunnon irtaimiston ja vanhan tojotan myymisestä saadut eurot kattamaan kaikki Oskun tarkoittamat epäkohdat? Entä sitten ne, jotka eläkkeelle jäätyään ottavat ”negatiivisen asuntolainan”, eli myyvät asuntonsa pankille osamaksulla, ja elelevät rahoilla herroiksi pistäen kaiken sileäksi, pahimmillaan vielä Espanjan auringossa, jotta varmasti kaikki fyffet menee Suomesta ulos. Millaisen perinnön heidän lapsensa saavat, arvon professori?
Ok, jos on iso osakesalkku, rahastosijoituksia, on suuri omakotitalo kalliilla paikalla, kesämökki tai pari, vene, matkailuauto jne. voi jaettavaa ihan oikeasi ollakin. Arvatenkin tällaisen perinnön saajilla ei ole alun pitäenkään mitään ongelmia. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Onko tällaista pakko sietää?
No muistihan professori mainita myös ”koulut ja opinnot”, on se niin hienoa. ”Te olette saaneet kaikki koulut ja kouluruuat ja muut systeemit ihan ilmaiseksi, joten kyllä te voisitte pitää turpanne kiinni ja maksaa meidän eläkkeet kaikki ihan kiltisti. Kyllä se teidän aikakin vielä koittaa sitten kun kuolemme ja saatte ruhtinaalliset perintömme, mitkä olemme varta vasten teille säästäneet. Tai no, sen saatte, mikä jää jäljelle kun ensin pistämme ranttaliksi.”
Puhuu professori asiaakin: ”Vanhojen ikäluokkien oikeus vanhuuden turvaan perustuu siihen investointiin, jonka he tekivät, jotta Pajamäen sukupolvi voisi tuottaa vuotuisen bkt:n.” Justiinsa. Professorin ikäluokat ovat taikoneet meille valmiiksi kaiken, jotta nyt voimme rauhassa painaa niska limassa niitä paskaduuneja paskalla palkalla ja maksaa kiltisti kaiken. Tämä on totta, näin se menee. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin, sekin on ihan mahdollista.
En minä mistään mitään tiedä, paitsi sen, että näistä kolmesta Oskua meidän kannattaa kannattaa. Ainakin jos haluaa kannattaa jotakuta, joka on meidän suurten ikäluokkien jälkeläisten asialla. Miettikää. Tämä ei jää tähän.
Ymmärtääkseen Oskun ajatukset paremmin kannattaa lukea kirja ”Ahne sukupolvi”. Tervejärkinen lukija suhtautuu syytöksiin enempi kirjoitustyylinä kuin oikeina syytöksinä. Eihän nyt sentään kaikki suurten ikäluokkien edustajat ole mitään ahneita paskiaisia, vaan ihan tavallisia, rehellisiä ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikki asiat niin hyvin kuin ovat osanneet. Pieni osa ikäluokasta on sitä valtaeliittiä, joka olisi voinut tehdä joitain asioita toisin. Viimeistään nyt ne virheet pitäisi tajuta, kun vielä on jotain tehtävissä, vaikka tekemättömäksi ei virheitä tietenkään enää saa.
Toivottavasti aihe herättää paljon rakentavaa keskustelua ennen vaaleja ja niidenkin jälkeen. Toistaiseksi rakentavuus on ollut vähän niin ja näin, mutta lähtökohdat ovat edelleen hyvät.
Niin, jonkin arvostelun mukaan kirjan kannessa on peniksen kuva. Vaan kun Tapanin mielestä siinä on ihan selvä mulkku.
Tutustu kirjaan - Ahne sukupolvi.
Oskun blogi: http://oskupajamaki.blogspot.com/
Sitten on niitä, jotka toimivat räväkästi ja pöyhivät oikein kunnolla, kuten Osku Pajamäki. Mies on kirjoittanut kirjan Ahne Sukupolvi, jossa hän syyttää suuria ikäluokkia vuosisadan kusetuksesta. Tapanikin kuuluu siihen ikäluokkaan, joka tulee kertakaikkisen kusetetuksi Oskun mielestä. Ja tarkemmin ajatellen, kyllä siitä itua on, ei ole Tapani tyhmyyksissään ihan tainnut huomatakaan.
Tapanille kävi kyllä jo opiskeluaikana selväksi, että maksettuja eläkerahoja ei ole olemassa. Me nyt työssä käyvät Tapanit ja muut tampiot maksamme pienestä palkastamme nyt eläkkeellä olevien eläkkeet. Homma toimiikin hienosti niin kauan, kuin maksajien ja saajien lukumäärät ovat jossain järjellisessä suhteessa toisiinsa. Oskun tarkoittamat suuret ikäluokat ovat niitä sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia, jotka silmiinpistävästi kääntävät väestöpyramidin nurin päin. Millä helvetillä me vähälukuiset tarkemmin ajatellen maksamme heidän eläkkeensä, oikeasti?
No mutta, Osku on joko täysin väärässä, tai sitten hän on sohaissut ampiaispesää tavalla, joka näkyy ja kuuluu. Päätellen palautteen määrästä, laadusta ja negatiivisen palautteen antajien ikäjakautumasta, ampiaispesävaihtoehto on todennäköisempi. Joko sielläkään ei vaan tiedetä, tai sitten pelätään suuren kusetuksen tulemista julki. Kun lausuntoja tulee aina professorilta asti, ei tuo ensimmäinen vaihtoehto varmaankaan tule kyseeseen. Eli…
Suuri osa ihmisistä, kaikenikäisistä, ihan oikeasti luulee tietävänsä, että jokainen maksaa omat eläkkeensä. Jopa yliopiston kansleri Kari Raivio kirjoitti vastineessaan ”Ovat eläkkeensä maksaneet...” Ovat maksaneet kyllä eläkemaksut, mutta rahoista ei ole oikeasti säästössä kuin pieni osa, rahastoituna. Muut ovat menneet verojen mukana yhteiskunnan pohjattomaan kassaan ja sieltä edelleen julkiseen kulutukseen.
Osku puuttuu pätkätyöongelmaan. ”Pätkätöillä ei eläkkeitä makseta” kuului Oskun sunnuntaidebatti Hesarissa 17.12.2006. Pätkätöissäkään sinänsä olisi mitään pahaa, jos ne olisivat jatkuvia. Mutta eivät ole, eikä niiden varaan voi rakentaa tulevaisuuttaan. Pätkätyöt ovat usein niitä ns. paskatöitä, joista maksetaan paska palkka. Paskatyöt ovat sinänsä ihan ok, täysin hyväksyttäviä, ja töitä siinä missä muutkin. Paska palkka sen sijaan ei ole hyväksyttävä, mutta sitä paskatöistä maksetaan. Esim. siivoustyöstä, jossa sitten sen paskan palkan takia on ”työvoimapula”. Katsokaa nyt vaikka roskakuskeja. Aikaisemmin joka autossa oli kaksi miestä, joiden palkka oli kaikkea muuta kuin paska. Nyt autossa on vain yksi mies, jonka palkka on entistä paskempi.
Työvoimapula on toinen asia, johon Osku kajoaa. Sitä ei siis Oskun mukaan ole eikä ole tulossakaan. Pitsi tietenkin noissa paskapalkallisissa paskaduuneissa, kyllä niissä on työvoimapula, yllättävää, eikö totta. Siksi niissä roska-autoissakaan ei ole enää kuin yksi mies, joka nyt sitten joutuu hyppimään yhtä mittaa ratin takaa pihalle pönttöjä tyhjentämään. Näihin hommiin tarvitaan ehdottomasti maahanmuuttajia, jotka tekevät halvalla eivätkä valita pikkuasioista. Kaikki tavarat tuodaan jo halvalla jostain halpamaasta. Halpoja palveluita ei voi tuoda, joten tuokaamme palvelijoita!
Aluksi Oskun kimppuun hyökkäsi siis yliopiston kansleri Kari Raivio 24.12.2006 ilmestyneessä Hesarissa. Hän ilmaisee asiansa kursailematta: ”Pajamäki puhuu potaskaa.” No niin, tästä se lähtee! Aseinaan kanslerilla on tämän päivän opintotuki, ilmaiset opiskelut ja terveydenhuolto. Päälle vielä toteamus: ”Suuret ikäluokat ovat eläkkeensä maksaneet, ja heitä voi syyttää korkeintaan siitä, etteivät he suostu kuolemaan riittävän aikaisin.”
Että näin. Täytyy sanoa, että ilman kanslerin mainitsemia ilmaisia juttua, olisimme kusessa. Ei hän niillä voi ostaa omaatuntoaan vapaaksi Oskun syytöksistä. Onko se sitten kanslerin mielestä oikein, että Oskun kanssa samaa ikäluokkaa edustavan Tapanin ja monen muun eläkemaksut sekä eläkeikä nousee koko ajan? Pääsemmekö me koskaan eläkkeelle? Vähän voisi kansleri huolestuakin, sillä pystymmekö me oikeasti maksamaan kanslerin ja kumppaneiden eläkkeet kun se aika tulee? Entä jos emme?
Osku vastasi kanslerille 3.1.2007.
Sitten tammikuun 9. jyrähti, jälkeen yliopistosta, Vesa Kanniainen, kansantaloustieteen professori. Professorin tekstiä lukiessa vaikutti vahvasti siltä, että Osku puhuu aidasta, professori kommentoi aidan seivästä. Professori tuo keskusteluun suurten ikäluokkien perinnöt, jotka odottavat Oskun sukupolvea. Hienoa! Kunnes ensin raadetaan paskalla palkalla seuraavat pari vuosikymmentä, niin sitten saamme sen kaiken maallisen mammonan jonka suuret ikäluokat ovat meille rakentaneet. Mihin joudummekaan sen kaiken hyvän kanssa?
Uskooko professori, että ihan yksilötasolla homma kuittaantuu noin? Entä köyhien ja keskiluokkaisten vanhempien lapset, kaikki sisaret ja veljet. Heillekö riittää sen kaupungin vuokra-asunnon irtaimiston ja vanhan tojotan myymisestä saadut eurot kattamaan kaikki Oskun tarkoittamat epäkohdat? Entä sitten ne, jotka eläkkeelle jäätyään ottavat ”negatiivisen asuntolainan”, eli myyvät asuntonsa pankille osamaksulla, ja elelevät rahoilla herroiksi pistäen kaiken sileäksi, pahimmillaan vielä Espanjan auringossa, jotta varmasti kaikki fyffet menee Suomesta ulos. Millaisen perinnön heidän lapsensa saavat, arvon professori?
Ok, jos on iso osakesalkku, rahastosijoituksia, on suuri omakotitalo kalliilla paikalla, kesämökki tai pari, vene, matkailuauto jne. voi jaettavaa ihan oikeasi ollakin. Arvatenkin tällaisen perinnön saajilla ei ole alun pitäenkään mitään ongelmia. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Onko tällaista pakko sietää?
No muistihan professori mainita myös ”koulut ja opinnot”, on se niin hienoa. ”Te olette saaneet kaikki koulut ja kouluruuat ja muut systeemit ihan ilmaiseksi, joten kyllä te voisitte pitää turpanne kiinni ja maksaa meidän eläkkeet kaikki ihan kiltisti. Kyllä se teidän aikakin vielä koittaa sitten kun kuolemme ja saatte ruhtinaalliset perintömme, mitkä olemme varta vasten teille säästäneet. Tai no, sen saatte, mikä jää jäljelle kun ensin pistämme ranttaliksi.”
Puhuu professori asiaakin: ”Vanhojen ikäluokkien oikeus vanhuuden turvaan perustuu siihen investointiin, jonka he tekivät, jotta Pajamäen sukupolvi voisi tuottaa vuotuisen bkt:n.” Justiinsa. Professorin ikäluokat ovat taikoneet meille valmiiksi kaiken, jotta nyt voimme rauhassa painaa niska limassa niitä paskaduuneja paskalla palkalla ja maksaa kiltisti kaiken. Tämä on totta, näin se menee. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin, sekin on ihan mahdollista.
En minä mistään mitään tiedä, paitsi sen, että näistä kolmesta Oskua meidän kannattaa kannattaa. Ainakin jos haluaa kannattaa jotakuta, joka on meidän suurten ikäluokkien jälkeläisten asialla. Miettikää. Tämä ei jää tähän.
Ymmärtääkseen Oskun ajatukset paremmin kannattaa lukea kirja ”Ahne sukupolvi”. Tervejärkinen lukija suhtautuu syytöksiin enempi kirjoitustyylinä kuin oikeina syytöksinä. Eihän nyt sentään kaikki suurten ikäluokkien edustajat ole mitään ahneita paskiaisia, vaan ihan tavallisia, rehellisiä ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikki asiat niin hyvin kuin ovat osanneet. Pieni osa ikäluokasta on sitä valtaeliittiä, joka olisi voinut tehdä joitain asioita toisin. Viimeistään nyt ne virheet pitäisi tajuta, kun vielä on jotain tehtävissä, vaikka tekemättömäksi ei virheitä tietenkään enää saa.
Toivottavasti aihe herättää paljon rakentavaa keskustelua ennen vaaleja ja niidenkin jälkeen. Toistaiseksi rakentavuus on ollut vähän niin ja näin, mutta lähtökohdat ovat edelleen hyvät.
Niin, jonkin arvostelun mukaan kirjan kannessa on peniksen kuva. Vaan kun Tapanin mielestä siinä on ihan selvä mulkku.
Tutustu kirjaan - Ahne sukupolvi.
Oskun blogi: http://oskupajamaki.blogspot.com/
keskiviikko 10. tammikuuta 2007
Tehkää vuoden ekoteko!
Se käy todella helposti. Kirjoittakaa paperille sanat “EI MAINOKSIA” ja teipatkaa se postiluukkuun. Siinä se! Säästätte omalta osaltanne kymmeniä, jopa sata kiloa paperia vuodessa. Lisäksi vältytte niiltä kymmeniltä ja taas kymmeniltä mielihaluilta, joita nuo kaikki mainokset mahdollisesti teissä herättäisivät. Säästätte kaikki rahat jotka muuten olisivat menneet noiden tavaroiden ostamiseen. On mahtavaa huomata, miten paljon maailmassa on tavaraa jota ei oikeasti ollenkaan tarvitse. Jätetään se kauppaan ja säästetään luontoa. Suurin osa tavarasta on tänä päivänä joka tapauksessa Kiinassa valmistettua, joten kotimaan työllisyyteenkään ei tällä ostamattomuudella ole vaikutusta. Kiinan teollistuminen sen sijaan on suuri uhka Maapallolle, joten sen hillitseminen on pelkästään hyvä asia.
Jos mainoksia tulee jokaiseen Helsingin kotitalouteen kaksi kiloa viikossa, tekee se sata kiloa vuodessa. Jos kotitalouksia on n. 300 000, tekee se 30 000 tonnia vuodessa! Koko Suomen tasolla vastaava määrä olisi 300 000 tonnia sellaista paperia, joka muutenkin useimmiten lentää lukemattomana roskikseen. Meillä ei saisi olla varaa tällaiseen tuhlaukseen.
Näin siis nuo kaksi sanaa “EI MAINOKSIA” tuovat moninkertaisen hyödyn. Kun paperitehtaat viime vuonna olivat lakossa, se näkyi koko Suomen sähkönkulutuksessa, joka oli lakon aikana roimasti alle normaalin.
Kirjoittakaa tai printatkaa siis heti paperille sanat “EI MAINOKSIA”, kiinnittäkää se näkyvälle paikalle postiluukun välittömään läheisyyteen, niin otatte todella suuren askeleen kestävän kehityksen suuntaan. Ilman, että menetätte yhtään mitään. Tärkeimmät ilmaisjakelulehdetkin ovat luettavissa netissä, paperista versiota ei tarvita. Helsingin Sanomatkin voi tilata verkkoversiona, ja säästää vielä lisää paperia.
Kun säästää paperia, säästää metsää, energiaa jolla paperi tehdään ja kuljetetaan paikasta toiseen. Säästää jätepaperin käsittelyssä energiaa ja luontoa.
Ja säästyneet rahat, älkää tuhlatko muuhun. Tehkää vähemmän töitä, ottakaa vapaata itsellenne, maatkaa sohvalla, älkää tehkö mitään. Miettikää ja ajatelkaa maailman menoa.
Jos ei käy, niin keksikää itse parempi tapa säästää energiaa ja vähentää päästöjä yhtä helposti.
Puhelinluettelot olisi jo kymmenen vuotta sitten voinut korvata CD-romilla. Ja nyt kun ne voi korvata nettiluetteloilla, niitä ilmestyykin Helsingissä kaksin kappalein, kahdelta eri julkaisijalta. Tehkää toinen ekoteko, älkää hankkiko mitään paperisia puhelinluetteloita itsellenne. Säästätte vaivan lisäksi paperia. Jos kaikki toimivat näin, kaikki luettelot jäävät julkaisijoiden käsiin, eikä luetteloita enää ensi vuonna paineta. Tempaus säästää monta miljoonaa kiloa paperia joka vuosi.
Jos tämäkin idea on mielestänne huono, niin keksikää itse parempi.
Jos mainoksia tulee jokaiseen Helsingin kotitalouteen kaksi kiloa viikossa, tekee se sata kiloa vuodessa. Jos kotitalouksia on n. 300 000, tekee se 30 000 tonnia vuodessa! Koko Suomen tasolla vastaava määrä olisi 300 000 tonnia sellaista paperia, joka muutenkin useimmiten lentää lukemattomana roskikseen. Meillä ei saisi olla varaa tällaiseen tuhlaukseen.
Näin siis nuo kaksi sanaa “EI MAINOKSIA” tuovat moninkertaisen hyödyn. Kun paperitehtaat viime vuonna olivat lakossa, se näkyi koko Suomen sähkönkulutuksessa, joka oli lakon aikana roimasti alle normaalin.
Kirjoittakaa tai printatkaa siis heti paperille sanat “EI MAINOKSIA”, kiinnittäkää se näkyvälle paikalle postiluukun välittömään läheisyyteen, niin otatte todella suuren askeleen kestävän kehityksen suuntaan. Ilman, että menetätte yhtään mitään. Tärkeimmät ilmaisjakelulehdetkin ovat luettavissa netissä, paperista versiota ei tarvita. Helsingin Sanomatkin voi tilata verkkoversiona, ja säästää vielä lisää paperia.
Kun säästää paperia, säästää metsää, energiaa jolla paperi tehdään ja kuljetetaan paikasta toiseen. Säästää jätepaperin käsittelyssä energiaa ja luontoa.
Ja säästyneet rahat, älkää tuhlatko muuhun. Tehkää vähemmän töitä, ottakaa vapaata itsellenne, maatkaa sohvalla, älkää tehkö mitään. Miettikää ja ajatelkaa maailman menoa.
Jos ei käy, niin keksikää itse parempi tapa säästää energiaa ja vähentää päästöjä yhtä helposti.
Puhelinluettelot olisi jo kymmenen vuotta sitten voinut korvata CD-romilla. Ja nyt kun ne voi korvata nettiluetteloilla, niitä ilmestyykin Helsingissä kaksin kappalein, kahdelta eri julkaisijalta. Tehkää toinen ekoteko, älkää hankkiko mitään paperisia puhelinluetteloita itsellenne. Säästätte vaivan lisäksi paperia. Jos kaikki toimivat näin, kaikki luettelot jäävät julkaisijoiden käsiin, eikä luetteloita enää ensi vuonna paineta. Tempaus säästää monta miljoonaa kiloa paperia joka vuosi.
Jos tämäkin idea on mielestänne huono, niin keksikää itse parempi.
maanantai 8. tammikuuta 2007
Pitääkö päivähoito-oikeutta rajoittaa?
Kaikkien vanhempien kaikilla lapsilla on nykyisellään oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Siitäkös on noussut älämölö, kun jotkut kotona olevat vanhemmat julkeavat sitä hyödyntää. He eivät tee mitään väärää, nykyinen systeemi suo heille sen oikeuden.
Lauantaina 6.1.2007 oli lehdessä juttua siitä, miten suurin osa päiväkotien johtajista haluaisi rajoittaa päivähoito-oikeutta. Päiväkotien johtajilta tämän kannanoton voi helposti ymmärtääkin, joutuvathan he elämään sen niukkuuden kanssa, joka kaikilla kunnallisilla hoitoaloilla vallitsee. Moneen muuhun asiaan löytyy helposti rahaa, hoitoaloista tingitään. Se on väärin. On varmaan helpompi rakentaa uusi jäähalli johonkin, kuin saada parannusta hoitoalalle.
Onko kaikille yhtenäinen päivähoito-oikeus sitten väärin? Riippuu varmasti siitä, keneltä kysytään. Tapanin mielestä se ei ole väärin. Mutta. Jos päiväkotien johtajatkin kiinnittävät huomiota kahden vuoden ikäisiin lapsiin, jotka tuodaan hoitoon klo 7:00 ja haetaan pois klo 17:00 äidin ollessa kotona vauvan kanssa, niin se on kyllä kertakaikkisen väärin. Kaksivuotiaan paikka on kotona äidin tai isän kanssa. Jos se on heistä rankkaa, niin se sitten on sitä. Olisi kannattanut ajatella etukäteen.
Työssä käyviä kaksivuotiaiden vanhempia Tapani ei lähde syyllistämään, toteaa vain, että kyllä silti 1-2 vuotias yleensä paremmin voi kotona vanhemman kanssa kuin päiväkodissa.
Vähän vanhempi lapsi alkaa jo kaivata ikäistensä seuraa, ja menee pitkin seiniä jos joutuu olemaan kaiket päivät kotona. Sellaiselle lapselle täytyy suoda oikeus päivähoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Näiden lasten vanhemmillekin täytyy suoda oikeus viettää edes vähän aikaa ilman lasta. Se on monesti vanhempien mielenterveydelle ja jaksamiselle välttämätöntä, että päivähoidon mahdollisuus on olemassa. Ihan oikeasti, kokeilkaa jos ette usko.
Jos halutaan tehdä kompromissi, niin puolipäivähoito voisi olla hyvä ratkaisu. Siinä tulee sekä lapsen sosiaalinen tarve, että vanhempien tarve riittävän hyvin huomioitua. Tämä on myös ehdoton minimi; puolipäivähoitoon pitää kaikilla olla oikeus, perhe-, työ- taikka muuhun tilanteeseen katsomatta.
Yhden päiväkotien asiakasryhmän muodostavat työttömien lapset, jotka tätä nykyä joutuvat varmuuden vuoksi pitämään kokopäivähoidossa. Jos työtön vanhempi nimittäin sattuisi saamaan töitä, joutuu lapsen päivähoidon järjestämään jopa päivän varoitusajalla. Se on nykyisellään mahdotonta. Kunnallisen päivähoidon pitäisi mukautua tällaisia tapauksia varten, ja pystytä vastaamaan nopeasti hoitotarpeen muuttumiseen. Jopa siis päivän varoitusajalla.
Oma lukunsa sinänsä on työttömän työnhaku. Jos on lapsi kotona, pitää olla joku toimiva tapa saada lapsi päivähoitoon tilapäisesti työhaastattelua tms. työnhakuun liittyvää lapsetonta ajankäyttötarvetta varten. Harvalla työttömällä on varaa erikseen palkata lastenhoitajaa. Tällaisen palvelun luulisi olevan myös yhteiskunnan etu.
Jos päivähoito on tärkeä lapsen sosiaalisen kasvun kannalta, on se sitä myös kielellisesti. Varsinkin maahanmuuttajaperheessä, päiväkodilla on tärkeä rooli kielen oppimisessa. Se voi olla ainoa paikka, jossa lapsella on tilaisuus oppia suomea, jos vanhemmat puhuvat vain omaa äidinkieltään.
Päihdeongelmaisten, mielenterveysongelmaisten jne. lapsille päiväkoti on välttämätön. Jos oikeutta rajoitetaan, niin huostaanottojen tarve lisääntyy varmasti. Sille ei mahda mitään, että sellaisilla ihmisilläkin on lapsia, joilla ei oikeastaan pitäisi olla, ihan lasten oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin takia.
Päivähoidon oikeutta ei siis missään tapauksessa pidä evätä kokonaan kotona olevan vanhemman lapsilta. Terve tarveharkinta voidaan hyväksyä, mikäli se perustuu tarkasti laadittuihin ohjeisiin. Päiväkotien johtajien mielivalta ei saa päästä vaikuttamaan valintoihin.
Päiväkodin vaihtoehto on kerho. Näitä ylläpitävät esim. seurakunnat ja Mannerheimin lastensuojeluyhdistys. Ne voivat silti olla täysin päiväkotien veroisia, näitä vähän kevyempi vaihtoehto, joka monelle riittää. Kerhoja on nykyisellään vähänlaisesti. Ne tapettiin tuet lopettamalla laman keskellä. Nyt niitä ei ole edelleenkään, vaikka lama oli ja meni. Kerhotoiminta kun ei ole taloudellisesti kannattavaa ja jos ei ole kunnan tai valtion tukea, niin ei ole kerhojakaan. Kerhotoiminnan tukeminen vähentäisi varmasti päivähoitopaikkojen tarvetta, ja siten päivähoidon tukitarvetta. Ehkä se kannattaisi.
Lauantaina 6.1.2007 oli lehdessä juttua siitä, miten suurin osa päiväkotien johtajista haluaisi rajoittaa päivähoito-oikeutta. Päiväkotien johtajilta tämän kannanoton voi helposti ymmärtääkin, joutuvathan he elämään sen niukkuuden kanssa, joka kaikilla kunnallisilla hoitoaloilla vallitsee. Moneen muuhun asiaan löytyy helposti rahaa, hoitoaloista tingitään. Se on väärin. On varmaan helpompi rakentaa uusi jäähalli johonkin, kuin saada parannusta hoitoalalle.
Onko kaikille yhtenäinen päivähoito-oikeus sitten väärin? Riippuu varmasti siitä, keneltä kysytään. Tapanin mielestä se ei ole väärin. Mutta. Jos päiväkotien johtajatkin kiinnittävät huomiota kahden vuoden ikäisiin lapsiin, jotka tuodaan hoitoon klo 7:00 ja haetaan pois klo 17:00 äidin ollessa kotona vauvan kanssa, niin se on kyllä kertakaikkisen väärin. Kaksivuotiaan paikka on kotona äidin tai isän kanssa. Jos se on heistä rankkaa, niin se sitten on sitä. Olisi kannattanut ajatella etukäteen.
Työssä käyviä kaksivuotiaiden vanhempia Tapani ei lähde syyllistämään, toteaa vain, että kyllä silti 1-2 vuotias yleensä paremmin voi kotona vanhemman kanssa kuin päiväkodissa.
Vähän vanhempi lapsi alkaa jo kaivata ikäistensä seuraa, ja menee pitkin seiniä jos joutuu olemaan kaiket päivät kotona. Sellaiselle lapselle täytyy suoda oikeus päivähoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Näiden lasten vanhemmillekin täytyy suoda oikeus viettää edes vähän aikaa ilman lasta. Se on monesti vanhempien mielenterveydelle ja jaksamiselle välttämätöntä, että päivähoidon mahdollisuus on olemassa. Ihan oikeasti, kokeilkaa jos ette usko.
Jos halutaan tehdä kompromissi, niin puolipäivähoito voisi olla hyvä ratkaisu. Siinä tulee sekä lapsen sosiaalinen tarve, että vanhempien tarve riittävän hyvin huomioitua. Tämä on myös ehdoton minimi; puolipäivähoitoon pitää kaikilla olla oikeus, perhe-, työ- taikka muuhun tilanteeseen katsomatta.
Yhden päiväkotien asiakasryhmän muodostavat työttömien lapset, jotka tätä nykyä joutuvat varmuuden vuoksi pitämään kokopäivähoidossa. Jos työtön vanhempi nimittäin sattuisi saamaan töitä, joutuu lapsen päivähoidon järjestämään jopa päivän varoitusajalla. Se on nykyisellään mahdotonta. Kunnallisen päivähoidon pitäisi mukautua tällaisia tapauksia varten, ja pystytä vastaamaan nopeasti hoitotarpeen muuttumiseen. Jopa siis päivän varoitusajalla.
Oma lukunsa sinänsä on työttömän työnhaku. Jos on lapsi kotona, pitää olla joku toimiva tapa saada lapsi päivähoitoon tilapäisesti työhaastattelua tms. työnhakuun liittyvää lapsetonta ajankäyttötarvetta varten. Harvalla työttömällä on varaa erikseen palkata lastenhoitajaa. Tällaisen palvelun luulisi olevan myös yhteiskunnan etu.
Jos päivähoito on tärkeä lapsen sosiaalisen kasvun kannalta, on se sitä myös kielellisesti. Varsinkin maahanmuuttajaperheessä, päiväkodilla on tärkeä rooli kielen oppimisessa. Se voi olla ainoa paikka, jossa lapsella on tilaisuus oppia suomea, jos vanhemmat puhuvat vain omaa äidinkieltään.
Päihdeongelmaisten, mielenterveysongelmaisten jne. lapsille päiväkoti on välttämätön. Jos oikeutta rajoitetaan, niin huostaanottojen tarve lisääntyy varmasti. Sille ei mahda mitään, että sellaisilla ihmisilläkin on lapsia, joilla ei oikeastaan pitäisi olla, ihan lasten oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin takia.
Päivähoidon oikeutta ei siis missään tapauksessa pidä evätä kokonaan kotona olevan vanhemman lapsilta. Terve tarveharkinta voidaan hyväksyä, mikäli se perustuu tarkasti laadittuihin ohjeisiin. Päiväkotien johtajien mielivalta ei saa päästä vaikuttamaan valintoihin.
Päiväkodin vaihtoehto on kerho. Näitä ylläpitävät esim. seurakunnat ja Mannerheimin lastensuojeluyhdistys. Ne voivat silti olla täysin päiväkotien veroisia, näitä vähän kevyempi vaihtoehto, joka monelle riittää. Kerhoja on nykyisellään vähänlaisesti. Ne tapettiin tuet lopettamalla laman keskellä. Nyt niitä ei ole edelleenkään, vaikka lama oli ja meni. Kerhotoiminta kun ei ole taloudellisesti kannattavaa ja jos ei ole kunnan tai valtion tukea, niin ei ole kerhojakaan. Kerhotoiminnan tukeminen vähentäisi varmasti päivähoitopaikkojen tarvetta, ja siten päivähoidon tukitarvetta. Ehkä se kannattaisi.
sunnuntai 7. tammikuuta 2007
Sipoota demokraattisesti, kiitos!
Tapani on jo blogin alustuksessa julistautunut poliittiseksi idiootiksi, eikä häpeä sitä yhtään. Tietämättömyys tuli taas todistettua, kun Sipoon lounais-osan liittämisestä Helsinkiin julkaistiin mielenkiintoisia mielipidekyselyiden tuloksia.
Tapani on joskus erheellisesti kuvitellut, itse asiassa jopa luullut tietävänsä, että demokratiassa vaaleilla valitut poliitikot ovat eräänlaisia kansan edustajia. Myös kunnallispoliitikot, ovat eräänlaisia kuntalaisten edustajia, joiden mielipide, arvot ja tahtotila olisi ikään kuin kansan keskiarvon mukainen, eräänlainen läpileikkaus siitä, mitä äänestäjät haluavat ja ajattelevat. Eli poliitikot ovat eräänlaisessa luottamustehtävässä, jossa heidän tehtävänä on mm. vahtia virkamiesten tekemisiä ja pitää huoli siitä, että se tekeminen on kansan tahdon mukaista. Tähän tehtäväänhän heidät on valittu. Näin on Tapani ajatellut äänestäessään tähän mennessä joka ikinen kerta kun siihen on ollut mahdollisuus. Edustajaa on myös tullut vaihdettua, kun se toimikin eri tavalla kuin olisi halunnut.
Mutta periaate siis tuo, äänestä ehdokasta, jonka mielipiteet, arvot ja tahto ovat mahdollisimman lähellä omiasi niin sinulla on oikeus odottaa asioitasi hoidettavan lähes niin kuin sinä haluat. Vai onko? Jos näin on, niin pikainen mielipidekysely sekä kansan että sitä edustavien poliitikkojen keskuudessa tuottaisi kutakuinkin yhtenevän tuloksen. Näin on Tapani luullut.
Lounais-Sipoon liittämistä Helsinkiin kannattaa 43 % ja vastustaa 38 % helsinkiläisistä. Kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa vastustajia on enemmän kuin kannattajia. Vantaalla ja Espoossa vastustajia on vielä enemmän. Puhumattakaan Sipoolaisista, tietenkin.
Helsingin kaupunginvaltuutetuista yli 90 % kannattaa liittämistä. Valtuuston puheenjohtaja Rakel Hiltunen (SDP) epäilee kansan vastustuksen syyksi Helsingin ja Sipoon riitelyä. "Asia on tullut vähän toraiseksi. Se tympii ihmisiä." Tapanista taasen näyttää siltä, että tavallisella kansalla on aivan erilainen oikeustaju kuin valtuustolla. Sellainen, että naapurilta ei saa ottaa. "Älä varasta", tai jotain sinne päin. Vieläkö se juttu on voimassa? (Sanoiko juku VÄHÄN toraiseksi?)
Tai saattaahan se olla, että ryssät ajatteli juuri samoin ottaessaan Karjalan, että meillä kun tuota maata on vähänlaisesti, niin otetaanpa tuosta vähän. Kun me välttämättä tarvitaan oman kasvumme turvaamiseksi. Eihän siellä ole asukkaitakaan paljon paskaakaan.
Tapani on myös sitä mieltä, että Sipoo ymmärtää hyvin Helsingin tarpeet, koska on esittänyt itse rakentavansa nuo 40 000 asuntoa Helsingin havittelemille alueille. Miksi sitä ei oteta vakavasti? Sipoolla on Hjallis, Hjallis joka tuosta vaan rakensi Helsinkiin Areenan, ja vielä jalkapallostadioninkin. Hjalliksen johdolla Sipoo pystyy aivan varmasti rakentamaan asuntoja juuri niin paljon kuin haluaa. Uskokaa pois.
Onneksi Helsingin Kaupunginvaltuusto ei päätä tätä asiaa, ja toivottavasti eduskunnasta löytyy enemmän tuota mainittua kansan edustusta. Tietenkin asia päätetään vielä ennen vaaleja, jotta kansan tahto ei vaalien kautta oikeasti pääse vaikuttamaan mihinkään.
Tapani on joskus erheellisesti kuvitellut, itse asiassa jopa luullut tietävänsä, että demokratiassa vaaleilla valitut poliitikot ovat eräänlaisia kansan edustajia. Myös kunnallispoliitikot, ovat eräänlaisia kuntalaisten edustajia, joiden mielipide, arvot ja tahtotila olisi ikään kuin kansan keskiarvon mukainen, eräänlainen läpileikkaus siitä, mitä äänestäjät haluavat ja ajattelevat. Eli poliitikot ovat eräänlaisessa luottamustehtävässä, jossa heidän tehtävänä on mm. vahtia virkamiesten tekemisiä ja pitää huoli siitä, että se tekeminen on kansan tahdon mukaista. Tähän tehtäväänhän heidät on valittu. Näin on Tapani ajatellut äänestäessään tähän mennessä joka ikinen kerta kun siihen on ollut mahdollisuus. Edustajaa on myös tullut vaihdettua, kun se toimikin eri tavalla kuin olisi halunnut.
Mutta periaate siis tuo, äänestä ehdokasta, jonka mielipiteet, arvot ja tahto ovat mahdollisimman lähellä omiasi niin sinulla on oikeus odottaa asioitasi hoidettavan lähes niin kuin sinä haluat. Vai onko? Jos näin on, niin pikainen mielipidekysely sekä kansan että sitä edustavien poliitikkojen keskuudessa tuottaisi kutakuinkin yhtenevän tuloksen. Näin on Tapani luullut.
Lounais-Sipoon liittämistä Helsinkiin kannattaa 43 % ja vastustaa 38 % helsinkiläisistä. Kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa vastustajia on enemmän kuin kannattajia. Vantaalla ja Espoossa vastustajia on vielä enemmän. Puhumattakaan Sipoolaisista, tietenkin.
Helsingin kaupunginvaltuutetuista yli 90 % kannattaa liittämistä. Valtuuston puheenjohtaja Rakel Hiltunen (SDP) epäilee kansan vastustuksen syyksi Helsingin ja Sipoon riitelyä. "Asia on tullut vähän toraiseksi. Se tympii ihmisiä." Tapanista taasen näyttää siltä, että tavallisella kansalla on aivan erilainen oikeustaju kuin valtuustolla. Sellainen, että naapurilta ei saa ottaa. "Älä varasta", tai jotain sinne päin. Vieläkö se juttu on voimassa? (Sanoiko juku VÄHÄN toraiseksi?)
Tai saattaahan se olla, että ryssät ajatteli juuri samoin ottaessaan Karjalan, että meillä kun tuota maata on vähänlaisesti, niin otetaanpa tuosta vähän. Kun me välttämättä tarvitaan oman kasvumme turvaamiseksi. Eihän siellä ole asukkaitakaan paljon paskaakaan.
Tapani on myös sitä mieltä, että Sipoo ymmärtää hyvin Helsingin tarpeet, koska on esittänyt itse rakentavansa nuo 40 000 asuntoa Helsingin havittelemille alueille. Miksi sitä ei oteta vakavasti? Sipoolla on Hjallis, Hjallis joka tuosta vaan rakensi Helsinkiin Areenan, ja vielä jalkapallostadioninkin. Hjalliksen johdolla Sipoo pystyy aivan varmasti rakentamaan asuntoja juuri niin paljon kuin haluaa. Uskokaa pois.
Onneksi Helsingin Kaupunginvaltuusto ei päätä tätä asiaa, ja toivottavasti eduskunnasta löytyy enemmän tuota mainittua kansan edustusta. Tietenkin asia päätetään vielä ennen vaaleja, jotta kansan tahto ei vaalien kautta oikeasti pääse vaikuttamaan mihinkään.
lauantai 6. tammikuuta 2007
Mitä vuodesta 2006 jäi käteen?
Työnantaja laskutti 4 euroa tekstiviestillä luvatta maksetusta työmatkasta. Siis NELJÄ euroa. Jo on aikoihin eletty! Kuinkahan paljon rahaa sen neljän euron perimiseen meni? Että jollakin on aikaa kytätä tuollaisia muutaman euron juttuja? Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Metroasemalla menossa kokoukseen, taskussa 50 euron seteli, oma kännykkä kotona, työnantajan kännykkä ainoa käypäinen maksuväline. Sillä sai lipun, ja paluumatkankin vielä maksoin, tuhma minä. Pummillako olisi pitänyt matkustaa? Oikeustajuni sanoo, että työnantajani maksaa jos se haluaa minun menevän jonnekin kesken päivän. Lasku tupsahti postilaatikkoon pari viikkoa rikoksentekohetken jälkeen. Neljä euroa! Aluksi vain nauratti. Sitten kun alkuhölmistyksen jälkeen julkesin kysyä syytä moiseen, minua ojennettiin tiukkasävyisellä sähköpostilla, jossa liitteenä liuta liitetiedostoja, joista piti käydä ilmi rikkomukseni ja miten minut nyt saatetaan vastuuseen tekemisistäni. Varmuuden vuoksi saamani viesti oli lähetetty kopiona aina johtajatasolle asti. Samat tekstit kuin olin jo kertaalleen saanut ja lukenut läpi. Tein tietoisen rikoksen kun toimin niin kuin toimin, en silti uskonut että siitä joutuisi oikeasti vastuuseen. Kaiken kukkuraksi kun luin nyt saamani asiakirjat uudestaan läpi kolmeen kertaan sanasta sanaan, en yllättäen löytänytkään niistä pykälää joka kieltäisi matkalipun maksamisen tekstiviestillä. Kirjoitin tästä johtajille, joille oli siis myös mennyt tieto väärinkäytöksestäni. Vastausta ei ole sen koommin kuulunut. Maksoin laskun, jonka jälkeen kehystin sen työhuoneeni seinälle. Olen siitä ylpeä, sellaista ei kaikilla olekaan! Myöhemmin kuulin, että jokunen muukin oli sellaisen saanut, joka hiukan vähensi saavutukseni arvoa.
Työnantajani keksi tehtävänkuvaani vaikuttavan uuden hienon strategian, joka on voi tulkita myös epäluottamuslauseena aikaisempia tekemisiäni kohtaan. Joku kiltimpi voisi niellä sen sellaisenaan, mutta Tapani ei. Valitus alkoi jo keväällä, vastassa silloinkin syvä hiljaisuus. Lopullinen vääntö on vielä käymättä, mutta minun pitäisi uuden strategian mukaan tehdä jotakin toisin, en vain tiedä mitä. Suoraan kysymykseen tuli savolaisen poliitikon vastaus, joten en siis vieläkään ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Jotain pitäisi tehdä enemmän, eli ottaa osa tekemisestä kumppanuusyritykseltä pois. Näin siitäkin huolimatta, että kumppani osaa sen paremmin, koska se on sen ydinosaamista. Mutta se pitää kuulemma tehdä itse, vaikka se on kumppanin ydinosaamista. Se on strategisesti tärkeää hanskata itse. Olen kyllä riittävän tietoinen kumppanuuden toimivuudesta ja mitä töitä tehdään missäkin. No, osaan minä enemmänkin tehdä, saas näkee luotetaanko siihen, vai pitääkö palkata joku itseni lisäksi tekemään sitä, mitä en vielä tiedä mitä sen pitäisi olla. Jotenkin tuntuu taas siltä, että asioista päättävät ne, jotka eivät siitä mitään ymmärrä.
Pudotin perinteisestä vuosittaisesta työmäärästä (ja kustannuksista) n. 24 % pois, suuntaamalla tekemisen järkevämmin. Kumppani on tässä mukana, tietenkin, koska teemme yhteistyötä. Mutta kun ei riitä niin ei.
Kaupunkini johto sählää jotakin Sipoossa. Mitä helv… “Antakaa nämä maat meille, tai viemme asian valtioneuvostoon ja otamme vielä enemmän”. Noinhan ryssäkin teki 40-luvulla. Ei tosin kysellyt, otti vaan, Karjalan ja Petsamon. Mikä tästä tilanteesta tekee erilaisen? Hävettää olla helsinkiläinen, kun johto säätää tuollaista. Pitänee mennä sipoolaisten kanssa huutamaan seuraavaan mielenosoitukseen.
Malmin lentokentän kaavajutut meni uusiksi, kun paljastui erään kaupungin johdon tahon jääviys (Sama taho joka säätää Sipoo-juttua). Naurettava ajatus alunperinkin rakentaa lentokentälle taloja. Eihän lentokentälle voi rakentaa, miten lentokoneet sen jälkeen sinne mahtuvat. Yksi Euroopan vanhimpia ja hienoimpia kenttiä, pitäisi olla aivan itsestään selvää, että se tulee säilyttää juuri sellaisena kuin sen on, Suomen toiseksi vilkkaimpana lentokenttänä. Tästä ei edes neuvotella. Piste! Eikun ihan oikeasti, millainen tulee kaupungista, johon joka paikkaan rakennetaan asuntoja. Pitää olla muutakin, jotakin jännittävää, kuten lentokenttä.
Makasiinit purettiin. Eläköön demokratia! 40 000 nimeä purkamista vastustavassa adressissa, mutta niin vain purettiin. Suomalaiset ovat liian kilttejä. Miksei nuo 40 000 olleet kaivinkoneita vastassa kun purku alkoi? Siis lähes 10 % kaikista helsinkiläisistä allekirjoitti adressin, mutta se ei vaikuttanut mihinkään, ajatelkaa nyt vähän. Tämän päivän ihmisille ei demokratiaksi riitä se, että kerran neljässä vuodessa saa äänestää jotakuta jonka naamankuva on vaalimainoksessa. On saatava sanoa mielipiteensä vaalikauden aikana esille tulevista asioista ja poliitikkojen on sitten huolehdittava, että nämä mielipiteet otetaan huomioon ja niiden mukaan toimitaan. Mutta ei, kun kerran on vaaleissa saatu riittävä kannatus, sen jälkeen tehdään sitten mitä huvittaa. Onko tätä pakko sietää?
Merikadettikoulun asuntola Katajannokalla puretaan. Tämä kaava on jo vanhempi, mutta taaskin suuri ja aktiivinen kansanliike sivuutetaan kuin tyhjää vaan. Ihan oikeasti, kuka näistä asioista oikein päättää? Ei kansa ainakaan, vaikka valta Suomessa kuuluu kansalle. Pitäisikö tehdä jotakin? Ehdotuksia asiantilan korjaamiseksi otetaan vastaan.
Hanasaari A voimala päätettiin purkaa. Taikka siis kaupunginvaltuusto päätti sen purkaa. Taikka siis poliitikot, jotka eivät ole käyneet koko laitoksella päättivät sen purkaa. Laitos, joka kelpaisi sellaisenaan vaikkapa Suomen suurimmaksi ja hienoimmaksi tekniikan museoksi, päätettiin purkaa, eikä edes yritetty etsiä vaihtoehtoja. Se pitää saada pois, koska “Helsinki tarvitsee asuntoja.”
Jes, näin se käy! Makasiinit, merikadettikoulu, Hanasaari, mitä seuraavaksi? Vauhti on kova, eikä Helsinki ole vieläkään ole oppinut mitään vanhoista ja arvokkaista rakennuksistaan. Ja kun niistä ei ymmärretä mitään ne päätetään purkaa. Muuta ei osata tehdä. Muualla maailmassa niistä pidettäisiin huolta ja ne säilytettäisiin jälkipolville osoituksena menneiden sukupolvien työstä ja tekniikasta. Ei meillä. Taas hävettää olla helsinkiläinen. Niin lähellä kuin Tallinnassa on vanhakaupunki. Helsingissä ei ole eikä tule. Jos olisi ollutkin, niin se olisi taatusti jo purettu.
Jotta suhteellisuudentaju säilyisi muistettakoon, että kaikkien helsinkiläisten vihaama maisemanpilaaja, Enson pääkonttori Katajannokalla on vastikään suojeltu asemakaavalla. Jos pantaisiin pystyyn kansanäänestys seuraavissa kunnallisvaaleissa, puretaanko tuo Alvarin laatikko vai suojellaanko se, miten mahtaisi käydä? Ei mitään väliä, sillä näissä asioissa valta ei ole kansalla. Eikä marmori edes pala…
Autoradion kuudesta muistipaikasta kaksi tyhjeni joulukuussa, kun sekä Sävelradio että Radio City lopetettiin. Ne eivät siis lopettaneet, vaan ne LOPETETTIIN. Ja miksi, koska valtioneuvosto niin päätti. Tästä ihan erillinen juttu vähän myöhemmin.
Jos jäi jotakin käteen, niin kyllä jäi suuhunkin tietynlainen maku.
Oliko tässä riittäväsi aihepiiriä yhdelle blogille? Eei, mutta yhteen kirjoitukseen ehkä.
Työnantajani keksi tehtävänkuvaani vaikuttavan uuden hienon strategian, joka on voi tulkita myös epäluottamuslauseena aikaisempia tekemisiäni kohtaan. Joku kiltimpi voisi niellä sen sellaisenaan, mutta Tapani ei. Valitus alkoi jo keväällä, vastassa silloinkin syvä hiljaisuus. Lopullinen vääntö on vielä käymättä, mutta minun pitäisi uuden strategian mukaan tehdä jotakin toisin, en vain tiedä mitä. Suoraan kysymykseen tuli savolaisen poliitikon vastaus, joten en siis vieläkään ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Jotain pitäisi tehdä enemmän, eli ottaa osa tekemisestä kumppanuusyritykseltä pois. Näin siitäkin huolimatta, että kumppani osaa sen paremmin, koska se on sen ydinosaamista. Mutta se pitää kuulemma tehdä itse, vaikka se on kumppanin ydinosaamista. Se on strategisesti tärkeää hanskata itse. Olen kyllä riittävän tietoinen kumppanuuden toimivuudesta ja mitä töitä tehdään missäkin. No, osaan minä enemmänkin tehdä, saas näkee luotetaanko siihen, vai pitääkö palkata joku itseni lisäksi tekemään sitä, mitä en vielä tiedä mitä sen pitäisi olla. Jotenkin tuntuu taas siltä, että asioista päättävät ne, jotka eivät siitä mitään ymmärrä.
Pudotin perinteisestä vuosittaisesta työmäärästä (ja kustannuksista) n. 24 % pois, suuntaamalla tekemisen järkevämmin. Kumppani on tässä mukana, tietenkin, koska teemme yhteistyötä. Mutta kun ei riitä niin ei.
Kaupunkini johto sählää jotakin Sipoossa. Mitä helv… “Antakaa nämä maat meille, tai viemme asian valtioneuvostoon ja otamme vielä enemmän”. Noinhan ryssäkin teki 40-luvulla. Ei tosin kysellyt, otti vaan, Karjalan ja Petsamon. Mikä tästä tilanteesta tekee erilaisen? Hävettää olla helsinkiläinen, kun johto säätää tuollaista. Pitänee mennä sipoolaisten kanssa huutamaan seuraavaan mielenosoitukseen.
Malmin lentokentän kaavajutut meni uusiksi, kun paljastui erään kaupungin johdon tahon jääviys (Sama taho joka säätää Sipoo-juttua). Naurettava ajatus alunperinkin rakentaa lentokentälle taloja. Eihän lentokentälle voi rakentaa, miten lentokoneet sen jälkeen sinne mahtuvat. Yksi Euroopan vanhimpia ja hienoimpia kenttiä, pitäisi olla aivan itsestään selvää, että se tulee säilyttää juuri sellaisena kuin sen on, Suomen toiseksi vilkkaimpana lentokenttänä. Tästä ei edes neuvotella. Piste! Eikun ihan oikeasti, millainen tulee kaupungista, johon joka paikkaan rakennetaan asuntoja. Pitää olla muutakin, jotakin jännittävää, kuten lentokenttä.
Makasiinit purettiin. Eläköön demokratia! 40 000 nimeä purkamista vastustavassa adressissa, mutta niin vain purettiin. Suomalaiset ovat liian kilttejä. Miksei nuo 40 000 olleet kaivinkoneita vastassa kun purku alkoi? Siis lähes 10 % kaikista helsinkiläisistä allekirjoitti adressin, mutta se ei vaikuttanut mihinkään, ajatelkaa nyt vähän. Tämän päivän ihmisille ei demokratiaksi riitä se, että kerran neljässä vuodessa saa äänestää jotakuta jonka naamankuva on vaalimainoksessa. On saatava sanoa mielipiteensä vaalikauden aikana esille tulevista asioista ja poliitikkojen on sitten huolehdittava, että nämä mielipiteet otetaan huomioon ja niiden mukaan toimitaan. Mutta ei, kun kerran on vaaleissa saatu riittävä kannatus, sen jälkeen tehdään sitten mitä huvittaa. Onko tätä pakko sietää?
Merikadettikoulun asuntola Katajannokalla puretaan. Tämä kaava on jo vanhempi, mutta taaskin suuri ja aktiivinen kansanliike sivuutetaan kuin tyhjää vaan. Ihan oikeasti, kuka näistä asioista oikein päättää? Ei kansa ainakaan, vaikka valta Suomessa kuuluu kansalle. Pitäisikö tehdä jotakin? Ehdotuksia asiantilan korjaamiseksi otetaan vastaan.
Hanasaari A voimala päätettiin purkaa. Taikka siis kaupunginvaltuusto päätti sen purkaa. Taikka siis poliitikot, jotka eivät ole käyneet koko laitoksella päättivät sen purkaa. Laitos, joka kelpaisi sellaisenaan vaikkapa Suomen suurimmaksi ja hienoimmaksi tekniikan museoksi, päätettiin purkaa, eikä edes yritetty etsiä vaihtoehtoja. Se pitää saada pois, koska “Helsinki tarvitsee asuntoja.”
Jes, näin se käy! Makasiinit, merikadettikoulu, Hanasaari, mitä seuraavaksi? Vauhti on kova, eikä Helsinki ole vieläkään ole oppinut mitään vanhoista ja arvokkaista rakennuksistaan. Ja kun niistä ei ymmärretä mitään ne päätetään purkaa. Muuta ei osata tehdä. Muualla maailmassa niistä pidettäisiin huolta ja ne säilytettäisiin jälkipolville osoituksena menneiden sukupolvien työstä ja tekniikasta. Ei meillä. Taas hävettää olla helsinkiläinen. Niin lähellä kuin Tallinnassa on vanhakaupunki. Helsingissä ei ole eikä tule. Jos olisi ollutkin, niin se olisi taatusti jo purettu.
Jotta suhteellisuudentaju säilyisi muistettakoon, että kaikkien helsinkiläisten vihaama maisemanpilaaja, Enson pääkonttori Katajannokalla on vastikään suojeltu asemakaavalla. Jos pantaisiin pystyyn kansanäänestys seuraavissa kunnallisvaaleissa, puretaanko tuo Alvarin laatikko vai suojellaanko se, miten mahtaisi käydä? Ei mitään väliä, sillä näissä asioissa valta ei ole kansalla. Eikä marmori edes pala…
Autoradion kuudesta muistipaikasta kaksi tyhjeni joulukuussa, kun sekä Sävelradio että Radio City lopetettiin. Ne eivät siis lopettaneet, vaan ne LOPETETTIIN. Ja miksi, koska valtioneuvosto niin päätti. Tästä ihan erillinen juttu vähän myöhemmin.
Jos jäi jotakin käteen, niin kyllä jäi suuhunkin tietynlainen maku.
Oliko tässä riittäväsi aihepiiriä yhdelle blogille? Eei, mutta yhteen kirjoitukseen ehkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)