Saitte minkä halusitte, ja mikä teille kuuluu. Ainakin teoriassa. Nähtäväksi jää, paljonko jää ja paljonko vie verottaja. Taistelun tärkein anti, ainakin yhteiskunnallemme, ja ennen kaikkea poliitikoille ja virkamiehille, oli kuitenkin ihan joku muu kuin palkankorotus.
Onko koskaan aikaisemmin mikään muu työtaistelu herättänyt lähellekään samanlaista levottomuutta ja pelkoa päättäjissämme kuin tämä? Pakko(orja)..pakko(orja)..pakko(orja)..pakkolaki sorvattiin kasaan ennätysajassa, kun päättäjät tajusivat ja joutuivat julkisesti myöntämään hoitajien työn tärkeyden. Voiko minkään muun ammattiryhmän työn keskeytyminen aiheuttaa välittömän hengenvaaran ja kuolemia kymmenille ja sadoille ihmisille? Edes lääkärien lakko ei sitä tehnyt, paperimiehistä puhumattakaan. Entäpä jos eduskunta joku aamu jättäisi saapumatta töihin? Montako viikkoa tai kuukautta kestäisi, ennen kuin kukaan huomaisi yhtään mitään. Silti he ovat tämän tästä ilmeenkään värähtämättä nostaneet omaa palkkaansa, mutta hoitajien palkankorotuksesta he eivät ole ihmeemmin kiinnostuneita olleet. Sikäli kun se nyt valtionhallinnolle kuuluukaan. Ilmeisesti kuuluu, koska sitä käytettiin vaaliaseena ja orja…pakkolakikin syntyi kuin tyhjää vaan.
Vuosikausia jatkunut väliinputoajan osa, palkkakuoppaan jääminen ja hoitotyön arvostuksen puute - jos sairaanhoito olisi miesvaltainen ala, vastaavaa ei olisi koskaan tapahtunut. Palkkaus olisi kohdallaan, enemmänkin kohdallaan kuin nyt korotusten jälkeen. Niin se vain on.
Näemme taas hyvin, miten yleinen mielipide ei hetkauta virkamiehiä tahi poliittista johtoa suuntaan eikä toiseen. Muistammehan vähän aikaan sitten julkaistun tutkimustuloksen, jonka mukaan enemmistö tavallisista kansalaisista hyväksyisi veronkorotuksen, jos se käytettäisiin terveydenhuollon kehittämiseen. Minunkin veroa saa korottaa sen takia. Vaikka korvamerkittyjä verovaroja ei ole, asia on nyt aivan päivänselvä. Kolehti vaan kiertämään, niin yksinkertaista se on.
Mitä seuraavaksi? Pitäisi ensimmäisenä ymmärtää, että jos joltakin toiminnalta halutaan joku tietty laatutaso, rahaa tarvitaan riittävästi, vähempi ei riitä. Kun mm. terveydenhuollosta on säästetty ja sen rahoitusta on leikattu, tuloksena on laadun heikkeneminen, koska ilman riittävää rahoitusta ei riittävää laatua voi saavuttaa. Aivan päivänselvää useimmille ihmiselle. Ihmisten terveys on sellainen asia, josta ei saa säästää. Seurauksena on inhimillistä kärsimystä ja kuolemaa.
Mitä siis seuraavaksi? Tämä ei riitä, mutta on hyvä alku. Hoitohenkilökuntaa ja resursseja tarvitaan lisää, jotta alalle saadaan kestävä tilanne. Sellainen, että kaikki saavat tarvitsemansa hoidon, henkilökuntaa on riittävästi, se on ammattitaitoista, viihtyy työssään eikä ole jatkuvat stressin ja paineen alaisena. Nykyiset, epäinhimillisen pitkät hoitojonot ovat osoitus siitä, että kaikkia ihmisten tarvitsemia hoitotoimenpiteitä ei ole aikomustakaan suorittaa. Antaa jonojen hoitaa homma. Osa porukasta kyllästyy odottamaan ja hakeutuu hoitoon omalla kustannuksellaan, osa jonosta kuolee pois. Jos resursseja olisi riittävästi, jonoja ei olisi lainkaan.
Palkkaus on yksi asia, resurssikysymys toinen, ja toimintojen tehostaminen kolmas. Nämä pitää kaikki saada kuntoon, jotta voidaan puhua kestävästä tilanteesta. Niin yksinkertaista se on. Mutta tämä on hyvä alku. Ehkä päättäjät saivat nyt näpäytyksen sormilleen ja alkavat ajatella asioita vähän eri tavalla. Jos ei vieläkään mennyt perille, passitettakoon koko porukka tutustumiskäynnille, tai vielä parempi, kahden viikon työharjoitteluun terveyskeskuksiin, sairaaloihin ja kroonikko-osastoille, niin näkevät mistä on kysymys. Norsunluutorneissa on muuten liian helppo viisastella.
-750914.jpg)
Tiedämme hyvin miltä häviäjästä tuntuu. Ryssät veivät meiltä Petsamon arvokkaine nikkelikaivoksineen.
Tärkein kohta Satasen uutisessa löytyy viimeisestä lauseesta, jossa Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kommentoi:
"Sipoon kunnan ja kuntalaisten äänekkään ja sitkeän vastustuksen Pajunen kuittaa normaaliksi demokraattiseksi keskusteluksi."
Kas tässä, hyvät kansalaiset, tässä lauseessa kiteytyy koko (näennäis)demokratiamme syvin olemus. Tavallisen ihmisen mielipiteet kuitataan "normaalina demokraattisena keskusteluna". Ota kantaa, kerro mielipiteesi, yritä tulla kuulluksi tai peräti vaikuttaa, tekemisesi kuitatana "normaaliksi demokraattiseksi keskusteluksi", eikä vaikuta mihinkään, Jos tulet hyvälle mielelle kun sait sanotuksi, niin hyvä, mutta siinä kaikki. Tuhlasit aikaasi.
Mikä Pajunen oikeastaan on? Kaupunginjohtaja, jota eivät kaupunkilaiset saa edes valita. Hän sitten kuittaa Suomen oloissa poikkeuksellisen voimakkaan kansalaisaktiivisuuden ja vastustuksen "normaaliksi demokraattiseksi keskusteluksi".
Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa tulivat nyt harvinaisen selkeästi sanotuksi. Kansalaiset normaalisti keskustelevat demokraattisesti, ja valtakoneisto toimii. Mitään vaikutusta toisiinsa näillä kahdella ei ole.
Onko tällaista pakko sietää?
Hinnat kääntyvät laskuun, palveluiden ja työvoiman saatavuus sekä työn laatu paranevat. Suomea puhumattomasta vierastyövoimasta päästään eroon.
Työajat muuttuvat järkeviksi, ylitöitäkään ei enää tarvitse tehdä. Kesäloman voi pitää kesällä, koska "työvoimapulaa" ei enää ole. Eläkeikää voidaan laskea samasta syystä ja keskittyä elämään.
Ehkä Helsingin musiikkitalokin voidaan sitten em. syiden myötävaikutuksella rakentaa, ellei YLE irtisanoudu koko projektista ennen sitä. Mikä on sinänsä aivan yksi lysti, parempikin. Ei musiikkitaloa = yksi veromiljoonia hamaan tulevaisuuteen nielevä kohde vähemmän = hyvä asia.
