Luulin väärin

Ei se loppunutkaan Masaan ja Susaniin. Tuli Ike ja Johanna ja tekstiviestit. Tuli Ajankohtainen Kakkonen (vaimikäseoli?) ja käytti ohjelma-ajastaan yli puolet tämän probleeman käsittelyyn haastattelemalla Johannaa. Tuli joku EU:n huippukokous, josta kukaan ei tiedä mitään, paitsi että Ike antoi meriselityksen tekstarijupakassa juuri samaisen kokouksen lomassa järjestetyssä
lehdistötilaisuudessa. Puoluekokouksissa, uutisissa, eduskunnassa, lehdissä, kaikkialla, pohditaan kuumeisesti, voiko tekstiviestejä lähettäneeseen ministeriin luottaa? Erilaiset opportunistit, joista kukaan ei ole aikaisemmin kuullut yhtään mitään, alkoivat laukomaan muita raflaavia paljastuksia, mitä Ike on tehnyt, tai ehkä tehnyt, ja peruivat niitä sitten vähän ajan päästä. Ike ei muista mitään. Tietenkin pääministeri kokee suurta myötätuntoa kollegaansa kohtaan. Lööppissä puolestaan epäillään, ovatko he lainkaan soveliaita nykyisiin virkoihinsa, koska heidän naisasiansa eivät ole kunnossa.

Työnhakijoiden joutumista huumetesteihin pidetään jo ihan normaalina. Jotkut työnantajat vaativat myös turvallisuusselvityksen poliisilta varmistaakseen työnhakijan taustan. Mutta nämä eivät riitä. Pitäisi ehdottomasti tarkistaa henkilön käyttämältä teleoperaattorilta kuinka paljon tekstareita hän on viime aikoina lähettänyt ja kenelle. Ja millaisia tekstareita.

Tulee perustaa komitea miettimään, millainen tekstarikäyttäytyminen on soveliasta. Montako tekstaria saa lähettää menettämättä uskottavuuttaan. 200 on ilmiselvästi liikaa, tästä on ennakkotapaus. Onko sata ok? Vai 50, 20, 3 ? Onko sillä väliä, kenelle viestejä lähettää? Onko pahempi, että mies lähettää tekstareita naiselle, vai nainen miehelle, vai mies miehelle? Onko silloin sama skaala sovellettavissa, että 200 on ehdottomasti liikaa, ja että montako saa lähettää? Päteekö sama sähköposteihin, montako niitä saa lähettää ja kenelle? Saako postikortteja lähettää? Onko väliä mitä viesteissä lukee? Ovatko alapään jutut pahempia kuin yläpään jutut? Jotakin muuta huomioitavaa?

Asian saamasta mittakaavasta ja medianäkyvyydestä  päätellen tämä on erittäin tärkeää. Ja sinänsä kätevää. Ihmisen soveltuminen vaativiin tehtäviin voidaan mitata hänen lähettämien tekstiviestien määrästä. Muulla niin väliä...

Nyt olen nähnyt kaiken!

Ainakin toivon niin. Kansanedustaja Tuulikki Ukkolan mielestä perustuslakivaliokunnan pitäisi tutkia, valehteliko Matti Vanhanen seurustelusuhteen aloittamisTAVASTA kansalaisille. Jos Masa sanoi tavanneensa Susanin Ikeassa, mutta olikin tutustunut häneen netissä. Onko tässä edes ristiriitaa? Jos tutustuu netissä ja tapaa Ikeassa, niin mitä sitten?

Tapani ymmärtää täysin, että Masa veti herneen nenään kirjesalaisuuden rikkomisesta. Jos yksityisiä viestejä mennään julkaisemaan, sietää joutuakin raastupaan. Mikä muu Susanin kirja olisi ollut kuin kosto, ja veren kerjäämistä nenästä? Jos rukkasten saaminen mättää niin pahasti, ettei voi elää avautumatta julkisesti roskalehdistön lisäksi roskakirjassa, niin ei teida kovin vahvasti mennä. Säälittävää.. Mihin sitten voi enää luottaa, jos kaikki perjantai-iltana liikuttuneessa mielentilassa nakkikioskin jonossa sanotuksi tulleet sammakot päätyvät lööppeihin?

Ja nyt meillä on kansanedustaja, jonka mielestä perustuslakivaliokunnan pitäisi tutkia, kohtasiko Masa Susanin Ikeassa vai netin keskustelupalstalla? Ei helvetti! Niin kauan kuin perusruslakivaliokunnan palkka maksetaan minun verorahoistani, kiellän tämmöisen pelleilyn jus tähän paikkaan! Eihän koko hommassa ole rahtusenkaan järkeä, aivan naurettavaa. Jos ko. valiokunnan tehtäviin kuuluu ministereiden yksityiselämän kyttääminen, niin sellaisen hallinnon alaisuudessa en halua elää.

Jos nyt asiasta pitäisi jotain hyviä puolia löytää, niin ehkä se, että valtakunnassa on kaikki asiat hyvin, koska tällaiset jonninjuotavuudet ylittävät uutiskynnyksen.

Sasilla on ongelma

Kimmo Sasilla on ongelma ulkopolitiikan johtajuuden kanssa. Kas kun hallitus on eri mieltä presidentin kanssa Kosovon itsenäisyyden tunnustamisen ajankohdasta.

Tapaninkin mielestä siinä on ongelma. Hittoakos se hallitus ja Sasi siinä sekoilee, keskittyköön johonkin muuhun ja antakoon presidentin tehdä se mikä presidentille kuuluu. Sillä niistä ongelmista päästään. Kyllä maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia jos tekemisen puute pääsee yllättämään.

tietenkin yksi ratkaisu Sasin ongelmaan voisi olla se, että hallitus ja presidentti yhdessä keskustelisivat asioista ennen julkilausumien antamista, niin ei näytä niin pöljältä kyn yksi sanoo noin ja toinen näin. Kannattaisi ehkä kokeilla.

Se jäi hiukan hämäräksi, kumman puolella Sasi on, kansan valitseman presidentin, vai puolueiden valitseman hallituksen puolella.