Vaalilupaukset kierrätykseen

Ei sitä turhaan ole todettu eri puolueiden muistuttavan yhä enemmän toisiaan. Kokoomuskin jo harrastaa kierrätystä. Kun vaalilupaukset jätetään käyttämättä, ne voidaan säästää ja käyttää seuraavassa kampanjassa uudelleen. Se on kierrätystä se!

Eikä kukaan muista mitään. Tasa-arvotuposta ja siihen liittyvästä lupauksesta arvon poliitikot vaativat kirjallisia todisteita, että he sellaisia olivat muka antaneet mitään olivat antaneet. Joku ilta-aviisi niitä jo kerkesi antamaan, niitä kirjallisia todisteita, mitkä eivät arvattavasti todista yhtään mitään. Kukaan ei muista mitään. Ei ne, jotka ovat puhuneet, eivätkä ne, jotka kuulivat. Tai joiden olisi pitänyt kuulla, tai olisi pitänyt kuulla ja muistaa kaikki mitä heille puhuttiin. Nyt riittää kun sanotaan, että ei olla puhuttu, niin rupeaa itsekin miettimään, mitä onkaan oikeasti kuullut, tai luullut kuulevansa. Mitä kuulemastaan ymmärtää on vielä asia erikseen. Ymmärrykseen, tai sen puuttumiseen vetoaminen puree sitten viimeistään, jos varmuudella muistaisikin kuulleensa joskus jotakin.

Vaadin kuluttajasuojan nimissä: Tästä lähtien kaikkien poliitikkojen jotka demokraattisesti annettavia ääniä saalistaessaan lupaavat jotakin, on se lupaus annettava kirjallisena omalla ja kahden todistajan allekirjoituksella varustettuna. Todistuskappaleita säilytettäköön luotettavan kolmannen osapuolen toimesta salaisessa paikassa, josta ne voidaan raskauttavien asiainhaarojen vallitessa ottaa esille, jos asianosaisille tulee epäselvyyksiä siitä, mitä ovat ja mitä eivät menneet lupaamaan.

Käytäntö toisi äänestäjille ihan oikeaa oikeutta, ja mahdollisuuden vaikka raastuvassa saattaa paskanpuhujat oikeuteen. Näin saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

1) Lupaukset lunastettaisiin aina. Ja jos ei, niin sitten tulee kenkää. Niinhän tavallisellekin duunarille sopimuksen rikkomisesta tulee.

2) Vaalikampanjointi muuttuisi selkeämmäksi ja tavallisten ihmisten ymmärtämään muotoon, kun ehdokkaat joutuisivat hillitsemään kaikenlaisen parfymoidun paskan suoltamista vaalikampanjansa aikana.

Oli miten oli, kirjallisten todisteiden penääminen poliitikkojen taholta todistaa heidän joko valehdelleen, tai sitten he ovat surkeasti epäonnistuneet oman asiansa esittämisessä. Tyhmät ihmiset ovat taas ymmärtäneet kaiken aivan väärin.

Mitäköhän seuraavaksi? Paavo Väyrynen pitämässä hallituspuolueille verbaalisia ”En minä noin ole sanonut” -itsepuolustuskursseja.

Järkeä digitelkkariin!

Vihdoinkin, jotain järkeä aivan käsittämättömään asiaan digi-tv-touhussa. Yle on periaatteessa kieltänyt keskusdigiboksit. Siis sellaiset viritykset, että taloyhtiön antennikeskuksessa olisi digiboxeja, jotka muuntaisivat signaalit perinteiseen analogiseen muotoon joka sitten tavalliseen tapaan jaettaisiin talon antenniverkossa. Katsojat eivät siten tarvitsisi mitään boksia itselleen. Näin se saa tehdä, koska “kaikilla pitää olla oikeus aitoon digi-signaaliin.” Luulisi Ylelle olevan se ja saman, millä tavalla ohjelmia katsotaan, kunhan katsotaan. Saattaa vielä käydä niin, että analogisen lähetteen loputtua kaikki eivät katso ollenkaan. Oikeasti, mitä hiivattia se siis kuuluu Ylelle, miten kuva jokaisen telkkariin tulee ja miten signaalia väännetään matkan varrella? Ei ymmärrä…

Jokin aika sitten sairaalat saivat “erityisluvan” keskusdigiboksin käyttöön. Ei tarvitse siis sairaaloiden hankkia satoja digibokseja, jokaista telkkaria varten omansa. Mitä siitäkin olisi tullut? Jokaista telkkaria varten olisi sen jälkeen ollut kaksi kaukosäädintä. Kuka niitä olisi osannut käyttää? Olisi saattanut jäädä kauniit ja rohkeat näkemättä enemmän kuin yhdessä sairaalahuoneessa. Puhumattakaan kustannuksista.

Tänään Yle antoi ymmärtää, ettei se tule puuttumaan asiaan, vaikka taloyhtiöt noita keskusbokseja hankkisivatkin, kunhan alkuperäinen digisignaalikin on kaikkien saatavilla. Näin, jotta kaikki “digipalvelut” olisivat kaikkien halukkaiden käytössä. Siis mitkä digipalvelut? Kuva näkyy ja tekstiteeveekin, mitä muuta? Sähköinen ohjelmaopas? Onhan se hyvä, että Yle kantaa vastuunsa, ja haluaa varmistaa kaikkien varmasti näkevän myös ohjelmaoppaan niin halutessaan. Ilman sellaista kun ei vaan voin olla.

Mutta kumminkin, KIITOS YLE! Juuri tällaista kaupunkilaisjärkeä tarvittaisiin tässä maassa muuallakin. Ja paljon.