Sipoo vaaliteemaksi?

Pääministeri ennätti sanomaan, että Länsi-Sipoon muuttaminen Itä-Helsingiksi, eli niin sanottu Sipoon ryöstö päätetään vasta seuraavassa hallituksessa. Nykyinen hallitus ei ota kantaa, saako naapurin tontille rakentaa vai ei.

Tuleeko tämä kovastikin muuttamaan vaaliteemoja? Onhan nyt äänestäjillä todellakin mahdollisuus valita ehdokkaansa sen mukaan, haluaako sallia sen naapurin tontille rakentamisen vai ei. Miten sitten äänestyksessä vaikuttaa puoluekuri jne. Mikä puolue ylipäätään kannattaa mitäkin? Viimeisin kysely minkä näin, jo aika kauan sitten, näytti kohtalaisen hyvältä, eli Sipoon itsenäisyys näytti turvatulta.

Keitä asia sitten voisi kiinnostaa, muita kuin Helsingin ja Uudenmaan ehdokkaita? Vaikka onhan toki Helsingin etujen turvaaminen siis kerta kaikkiaan koko valtakunnan ehdoton välttämättömyys, niin tärkeää se on niin. Että täällä on kaikki hyvin, on halpoja asuntoja ja mitä ikinä halutaankin, pitää olla vapaasti ihan kaikille, jotta muuten menee koko Suomi nurin. Siksi tämä meidän kylä-metropoli tarvitsee naapurinkin maat. Aivan varmasti asia siis kiinnostaa ehdokkaita halki koko Suomen. Ja äänestäjiä myös.

Ketkä siis liputtavat Helsingin puolesta, ketkä Sipoon? Kuinka tärkeänä kukakin asiaa pitää. Se selviää ainakin YLE:n vaalikoneesta,

http://www.yle.fi/vaalit/2007/vaalikone/

jonka toiseksi viimeinen kysymys kuuluu: ”Helsingin laajeneminen Sipooseen on oikeutettua, sillä pääkaupunki tarvitsee lisää maata asuntorakentamiseen.” Ehdokkaat ovat antaneet tähän vastauksen silloin kun ei vielä tiedetty, kumpi eduskunta asiasta päättää, vanha vai uusi. Nyt tiedetään. Pysyvätkö mielipiteet vielä samoina?

Helsingin olisi ehdottomasti pitänyt jättää Sipoo rauhaan, mutta vaatia sekä Vantaata että Espoota itselleen. Tämä olisi nyt käytetyn logiikan mukaan ollut aivan yhtä oikeutettua, mutta Helsingille monin verroin kannattavampi hanke. Olisi saatu valmiiksi kaavoitettua tonttimaata 150 000 asukkaalle, kun Sipoossa on vain kaavoittamatonta maata ja vain 40 000 asukkaalle. Lisäksi Vantaalla ja Espoossa on infrastruktuuri olemassa ja kertaluokkaa paremmalla tolalla kuin Sipoossa, joka on pelkkää metsää. Vantaa ja Espoo ovat jo nyt luonnolliset osat Helsinkiä, ja näin ollen kuuluvat ilman muuta Helsingin kylä-metropoliin. Vaan ei nämä järkisyyt taida riittää, Helsingillä ei ole munaa yrittää tasaveroiselta naapurilta anastaa, vain pienemmältään.

Mutta asian vaikutus vaaleihin on mielenkiintoista seurattavaa.

Eilen järjestetty kansanäänestys Sipoossa kertoo 93,2 % äänestäjistä vastustavan liittämistä. Tasapuolisuuden nimissä samanlainen äänestys pitäisi järjestää myös Helsigissä. Eivät taida uskaltaa, koska lopputolos voisi olla samansuuntainen.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä asia ei jää tähän.

Mitäs minä sanoin!

Sarjassamme vanhojen sanomalehtien katsaus räävitään tänään Hesarissa 15.2.2007 ilmestynyttä kirjoitusta, jonka mukaan tuhannet tyhjät tontit odottavat arvonnousua pääkaupunkiseudulla.

Jälkiviisauden lisäksi mehevintä narsistista mielihyvää voi saavuttaa päästessään sanomaan: ”Mitäs minä sanoin!” Perässä kysymysmerkin sijasta huutomerkki.

Joten: MITÄS MINÄ SANOIN!

Kirjoitin aiemmin jutussa ”Mitä tarkoitat Korpinen?" mm. näin: ” No niin, näin saadaan ”halvemmaksi”. Uskooko joku oikeasti, että rakennusliikkeet suostuvat rakentamaan mitään mikä olisi halvempaa kuin tähän asti? Sopii ainakin epäillä.”

Ja sitten, 15.2.2007 HS kirjoittaa, että pääkaupunkiseudulla olisi kaavoitettua tilaa rakentaa asunnot 150000 ihmiselle. Tonteista suurin osa on Espoossa ja Vantaalla. On sekä täysin tyhjiä tontteja että vajaasti rakennettuja, joita voisi täydentää. Mutta maan omistajat, eivät rakenna, kahdesta syystä. Maan hinta nousee koko ajan, ja rakennusvauhdin lisääminen pudottaisi hintoja. ”Jos tontit tulvahtaisivat yhtäkkiä täyteen taloja, asuntojen hinnat laskisivat. Rakentajat säätelevät asuntotuotantoa myös markkinatilanteen mukaan.” Joten se siitä.

Yhä vielä kuitenkin virkamiehemme ja poliitikkomme selittävät suu vaahdossa miten milloinkin, miten saadaan ”halpoja asuntoja” jonnekin. Ei saada! Rakennusliikkeet pitävät huolen siitä, että laatu pysyy huonona ja hinnat korkealla. Eli katteet mahdollisimman suurena. Asuntojen hinnalla ja rakennuskustannuksilla ei ole pitkään aikaan ollut mitään tekemistä keskenään.
Helsingin pyrkimys maan anastamiseksi Sipoolta joutuu nyt entistäkin oudompaan valoon. Sipooseen on kaavailtu asuntoja 40 000 ihmiselle, vaikka pääkaupunkiseudulla on jo ennestään valmiiksi kaavoitettua tilaa 150 000 ihmiselle, ja kaavoittamatonta tilaa vielä lisäksi ainakin samanmoinen määrä.

Asia on päivänselvä. Helsingillä ei ole munaa vaatia Espoon ja Vantaan alueita itselleen, vaan pitää hyökätä puolustuskyvyttömän Sipoon kimppuun. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Pääkaupunkiseudun kuntien TÄYTYY lisätä yhteistyötään, lopullisena päämääränä alueiden yhdistäminen yhdeksi hallintoalueeksi. On järjetöntä resurssien tuhlaamista näperrellä jokainen omia, samoja asioita, kolmessa kaupungissa, joiden rajaa ei maastossa välttämättä edes huomaa. Kolminkertainen byrokratia ja vahingollisia rajoitteita synnyttävät rajat kartalla. Tässä käsitelty tonttiasia on vain yksi ongelma. Yhdessä kaikki ongelmat ovat ilmeisesti Suomen kalleinta kuntatason hölmöilyä.

Lukekaa nämä:

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=990308http://www.geocities.com/martti_kaija/

Onnea Hannalle!

Hanna Pakarinen, entinen Puukeskuksen myyjä, Idols-voittaja vuodelta 2004, ja nyt Suomen Euroviisu-edustaja vuonna 2007! Nousujohteinen ura sen kun jatkuu. Hanna on luonnonlahjakkuus, joka löytyi oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Hanna ansaitsee tämänkin voiton.

Mistä oikein on kysymys? Euroviisut, tehopyhän muovieurohumpan estradina tunnettu karkelo, mitä Hanna siellä tekee? Mitä siellä teki Lordi? Jotain outoa on täytynyt tapahtua, jotta tähän ollaan tultu. Wanhan vallan aikana tämän iltaisen karsinnan itsestään selvä voittaja olisi ollut Jukka Kuoppamäki, kapellimestarina Ossi Runne taikka Olli Ahvenlahti alias Puppe, muutama sätkyttelevän taustalaulajan kera Areenalla ja pyöreä nolla lopputuloksissa.

Yle otti lusikan kauniiseen käteen, opetteli terveen annoksen nöyryyttä, joka lopulta jäädytti helvetin. Koko Suomen Euroviisuformaatti uusittiin. Vanha kaavoihin kangistunut, nollia liukuhihnalla synnyttänyt vanha systeemi heitettiin armotta pois ja tilalle otettiin uusi, musiikin ammattilaisten ja nuorten osaamiseen perustuva metodi. Ja tulosta syntyi. Historiaa ovat mm. kaiken maailman asiantuntijaraadit, jotka ovat pilanneet useammankin menestymisen mahdollisuuden. Koko Euroopan tanssiessa letkajenkkaa, nuo “asiantuntujat” menivät valitsemaan Letkiksen sijasta jotain Wiktor Klimenkoa. Jos yksityistä yritystä olisi johdettu Suomen Euroviisujen tavoin, tuloksena olisi ollut kuolema muutamassa vuodessa. Nyt on parempi systeemi, tuskin vieläkään paras, mutta näin on jo paljon parempi.

Löytyykö tästä kytköksiä johonkin muuhun ajankohtaiseen aiheeseen? Ilman muuta! Kuka katsoi eilisen MTV3:n vaaliohjelman, jossa piti ennakkotietojen mukaan olla näytillä kiinnostavimpia ehdokkaita. Siellä oli Heinäluoma, Niinistö, Vanhanen ja kumppanit. Uusia oli Mieto, Guzenina, Uusipaavalniemi ja joku muu. Kiinnostavia ehdokkaita näkyi kyllä kuvissa, mutta siinä kaikki. Joka kerran kun toimittajat aloittivat uuden aiheen, odotti jännityksellä ketä pöydän ympärillä nyt on. Joka kerta joutui myös pettymään, kun haastateltavina olivat aina samat vanhan naamat. Miksi? Odotin niitä kiinnostavampia. Ja että U15 pääsi tuuraamaan pääministeriä, oli jo vähän liikaa. Ilmeisesti taustalla pitää olla kansainvälisen tason menestystä jossain urheilulajissa tai TV-juontajana, jotta voi ensikertalaisena päästä parrasvaloihin. Kovin epäoikeudenmukaista.

Onko huolestumiset alhaisista äänestysprosenteista siis pelkkää tekopyhyyttä? Oikeasti ei politiikkaan haluta uusia ja raikkaita tuulia, mikäli näistä vaaliohjelmista voi jotakin päätellä. Tapani tässä odottaa ihan oikeasti uusien ehdokkaiden esiimarssia. Se on hyvin paljon toimittajista kiinni, kenen naama näkyy telkkarissa. Eikö rohkeus riitä uudistumiseen? Vai taidot?

Oli syy mikä tahansa, kehotan politiikan toimittajia ottamaan oppia YLE:n Euroviisutiimiltä. Samat lääkkeet mitkä nostivat Euroviisut pohjamudista päivän ykkösaiheeksi, tekee saman myös politiikalle. Uskallatteko kokeilla?

Teksti jota Helsingin Sanomat ei julkaissut

Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa 17.12.2006 Osku Pajamäki kirjoitti mm. sukupolvien välisestä eriarvoisuudesta, pätkätöistä ja eläkejärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta. Kirjoitus oli sohaisu ampiaispesään, sillä tuloksena oli useita vastineita HS:n Mielipide-palstalla. Kaikkien vastineiden sävy oli puolustuksellinen tai hyökkäävä, Oskun tekstiä vastaan. Kirjoittajia oli yliopiston professoria myöten. Yhtään ainoaa debattitekstiä puolustavaa vastinetta ei lehdessä näkynyt.

Tänään julkaistu nuorisoasiainneuvottelukunnan tutkimus ”Sukupolvipolitiikka” pureutuu näihin samoihin asioihin, ja on samansuuntainen Osku Pajamäen esittämien ”syytösten” kanssa. Mielenkiintoiseksi menee.

Kirjoitin tasan kaksi viikkoa sitten Oskun ajatuksia tukevan tekstin hesarin mielipide-sivulle. Sitä ei julkaistu. Aivan mahdoton ajatus, että tekstini olisi ollut ainoa debattitekstiä puolustava mitä hesariin olisi lähetetty. Miksi puolueeton media julkaisi vain debattitekstiä vastaan tehdyt hyökkäykset, mutta ei yhtään puolustusta? Ihanko vahingossa kävi näin, vai oliko kyseessä harkittu teko? Erilaiset kotitöiden vaikeutta ruikuttavat tekstit saivat samaan aikaa suhteettoman paljon palstatilaa. Kevät on tulossa, kohta tulee koirankakkakeskustelu. Nämäkö ovat sellaisia asioita, joista hesarissa saa keskustella?

Tässä teksti, jota Helsingin Sanomat ei julkaissut:

OSKU PAJAMÄEN SUNNUNTAIDEBATISTA

Osku Pajamäen sunnuntaidebatista 17.12.2006 virinnyttä keskustelua sivusta seuranneelle näkyy yksi asia ylitse muiden: Reaktiot vastaavat lähinnä ampiaispesän sohaisua. Miksi? Sananlaskuissa pysyäkseni kysyn, älähtikö se koira johon kalikka kalahti? Näin voi kysyä, vaikka ei itse asiasta mitään tietäisikään.

Pajamäki kirjoittaa tekstiä, jota tavallinenkin ihminen jaksaa lukea ja ymmärtää. Kirjan ”Anhe sukupolvi” syyttävää tyyliä ei sentään pidä ymmärtää koko suuren ikäluokan jokaista edustajaa koskevaksi. Valtaosa, tietenkin, on aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat aina tehneet kaikki asiat tunnollisesti ja niin hyvin kuin ovat osanneet. Itse kunnioitan ihmisiä ikäluokkaan katsomatta, ihmisarvon ratkaisevat ihan muut asiat.

Oleellista on, että suurten ikäluokkien politiikka on tullut luoneeksi sellaisen eläkejärjestelmän, joka nyt jää meidän vähälukuisempien nuorten maksettavaksi. Sitä emme välttämättä kestä, puheet eläkepommista ovat täyttä totta. Pitäisi tehdä jotakin. Asiasta noussut kohu paljastanee, että Pajamäki on oikeilla jäljillä.

Merkittävä osa ihmisistä, ellei peräti enemmistö, luulee, että he maksavat itse omat eläkkeensä työssäoloaikanaan. Tämän väärinkäsityksen ylläpitäjät pitäisi kaivaa esiin. Heitä voisi oikeasti syyttää harhaan johtamisesta.

Maalisvaalien pääteemoja näyttää olevan ilmastonmuutos, energia ja pätkätyöt. Eläkeasiat kuuluvat samaan kategoriaan pätkätöiden kanssa. Erittäin tärkeää on myös tiedostaa, että kaikki kolme teemaa vaikuttavat tosiinsa. Ilmastonmuutoksen torjuminen tulee olemaan koko ihmiskunnan suurin koettelemus. Me täällä teollistuneessa maailmassa saamme maksaa siitä rahallisesti eniten. Silloin on ensiarvoisen tärkeää, että talous on kunnossa. Myös eläkejärjestelmä, valtion velat ja työllisyys.

Arvoisa rouva presidentti ja herra pääministeri

Olette kiitettävästi kumpikin ilmaisseet huolenne ilmastonmuutoksesta, ja samaan hengenvetoon todenneet, ettei ydinvoima oli siihen ratkaisu. Olette aivan oikeassa. Samoilla linjoilla on Shellin hallituksessa istuva Jorma Ollila.

Ratkaisu ei ole myöskään tuulivoima, aurinkoenergia eikä biopolttoaineet. Ei vesivoima, ei polttokennot eikä ainakaan maakaasu. Ei mikään näistä, sillä mikään ei yksinään ole siihen ratkaisu. Tarvitaan useita energiantuotantomuotoja yhdessä edes sen väliaikaisen ratkaisun saavuttamiseksi. Lopullinen ratkaisu antaa vielä odottaa itseään. Jos jäämme sitä odottamaan, on enää myöhäistä tehdä enää mitään kun lopullinen ratkaisu on valmiina. Siinä vaiheessa luonto hoitaa sen lopullisen ratkaisun syöksemällä sivilisaatiomme jonnekin kivikauden ja keskiajan välimaastoon.

Tätä taustaa vasten on aika outoa teidän taholtanne nimetä juuri se energiamuoto, joka on parhaimpien joukossa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Ydinvoimalla on mahdollista tuottaa suuria määriä energiaa vain vähäisillä päästöillä. Siihen ei mikään muu tuotantomuoto tällä hetkellä pysty. Eikä tämä ole mielipidekysymys, vaan objektiivinen, mitattava asia. Tarvitsemme ydinvoimaa yhtenä väliaikaisena ratkaisuna muiden joukossa, joita voivat olla biopolttoaineet, tuuli- ja aurinkoenergia.

Uraanivarojen riittävyys ei tule ydinvoiman rajoitteeksi. Sitä riittää sadoiksi vuosiksi. Jos haluamme investoida hyötöreaktoritekniikkaan, fissiilikelpoista materiaalia riittää tuhansiksi vuosiksi.

Totta on, että ydinvoima ei sovellu epävakaaseen yhteiskuntaan. Se ei kuitenkaan estä käyttämästä sitä siellä, missä olosuhteet ovat soveliaat.

Ydinjäteongelma on bluffia. Syyt, miksi jätettä ei ole vielä loppusijoitettu, ovat aivan toiset. Jätteen pitää jäähtyä ensin kymmeniä vuosia, ennen kuin se voidaan loppusijoittaa. Suomessa on valmiit suunnitelmat olemassa.

Jätteiden loppusijoitus ei jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Ydinvoiman tuottajat Suomessa maksavat tuotostaan osan rahastoon, joka aikanaan tulee rahoittamaan jätteiden loppusijoituksen.

Jätteen ei tarvitse pysyä loppusijoitusvarastossa paikoillaan loputtomiin. Muutama kymmenen tuhatta vuotta riittää. Tämä on geologisesti lyhyt aika.

”Pysyviä” ratkaisuja tulee niitäkin olemaan enemmän kuin yksi. Yksin vetytalous ei riitä, eikä fuusiovoima. Nämä kaksi yhdessä biopolttoaineiden, auringon ja tuulen kanssa muodostavat paletin, jonka käytön jatkumiselle ei ole estettä näköpiirissä.

Uusiin tekniikoihin, kuten hiilen polttoon yhdistettyyn hiilidioksidin nesteytykseen ja varastointiin kannattaa suhtautua erittäin kriittisesti. Kalleuden lisäksi tekniikka sisältää riskejä. Poltettua hiilitonnia kohti syntyy jätteenä kaksi ja puoli tonnia hiilidioksidia. Käsiteltävän jätteen määrä on valtava. Toisin kuin ydinjätteet, nesteytetty ja maan uumeniin ”loppusijoitettu” hiilidioksidi ei muutu vaarattomaksi ikinä. Karkuun päästessään se voi aiheuttaa aivan samat ongelmat joskus tulevaisuudessa kuin mitkä varastointihetkellä vältettiin. Ennen pitkää polton lisääntyessä, alkaa ilmakehän happipitoisuus laskea. Laskua on havaittavissa jo nyt, joten tulevaisuutemme energiahuolto ei voi perustua minkään fossiilisen materiaalin polttamiseen.

Fuusiovoima olisi yksi merkittävä, ehkä merkittävin kestävä ratkaisu. Toimiva fuusioreaktori on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta joskus se toteutuu jos vain haluamme. Niin kauan kuin Euroopassa käytetään enemmän rahaa maatalouden tukemiseen kuin fuusiotutkimukseen, ei Euroopan johto annan kovin vahvaa signaalia kestävän energiaratkaisun tärkeyden puolesta.

Ennen näitä lopullisia ratkaisuja meidän tulee lopettaa ydinvoiman tuomitseminen milloin mistäkin syystä, ja hyväksyä se yhtenä väliaikaisena ratkaisuna muiden väliaikaisten joukkoon. Ennen kaikkea, ydinvoiman ja bioenergian vastakkain asettelu tulee lopettaa. Ydinvoimalla tulee korvata fossiilisia polttoaineita, ei bioenergiaa. Jos tämä ei ole taloudellista mahdollista, politiikan tulee tehdä se mahdolliseksi.

Päätöksiä ilman laskelmia?

Joo’o, omilla rahoillaan voi periaatteessa tehdä mitä tahansa. Jos tykkää asunnon sijasta ostaa Ferrarin, niin siitä vaan. Mutta ei sitten tulla valittamaan, jos ei enää ole rahaa ruokaan. Lyhytkin harkinta normaalijärkisellä ihmisellä tuottaa tuloksen, jonka mukaan valintatilanteessa asunto olisi näistä parempi valinta. Noin yleensä, ei välttämättä aina. Mutta selkeä paremmuusjärjestys löytyy kuitenkin aina. Vai mitä?

Päivänselvistä asioista ei kannatta kirjoittaa. Joten, kaikki ei nyt ole päivänselvää. Ei ihan kaikki, eikä kaikille. Huolestuttavinta asiassa on se, että ne joille kaikki ei ole selvää, eivät pelaa omilla rahoillaan. Terveydellään ehkä, mutta eivät rahoillaan. Ei, mikäli Paul Lillrank kirjoittaa totta Orion-lehdessä otsikolla ”Terveydenhuollossa päätöksiä ilman laskelmia”. Senhän Tapani on jo oppinutkin, että politiikassa voidaan tehdä kymmenien ja satojen miljoonien arvoisia päätöksiä ihan tuosta vain, ilman laskelmia, tavalla, joka suistaisi minkä tahansa yrityksen ennen pitkää vararikkoon.

Valtiotieteen tohtori ja Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden professori Paul Lillrank kirjoittaa:

”Asiallista laskentatapaa ei Suomessa ole eikä taida olla missään muuallakaan maailmassa. Tehdään isoja päätöksiä ilman minkäänlaisia kalkyyleja. Kai päätöksen perusteena oli vain ajatus, että koska suurtuotantoetu toimii metsäteollisuudessa, niin kai se toimii terveyskeskuksessakin.”

Mitäpä sitä turhan päiten laskemaan. Hira-menetelmä (Hihasta Ravistus) on toiminut tähänkin asti. Onhan?

”Yksi iso ongelma kokonaisuuden hahmottamisessa on se, että eri sairaanhoitopiirien tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään.”

Just joo. Jokaiselle omat softat muut yhteen sopimattomat systeemit niin hyvä tulee.

”Häkellyttävää oli tutkimuksessa esimerkiksi se, että terveyskeskuksissa käyttöaste saattoi olla 50 prosenttia siitä huolimatta, että henkilöstö oli omasta mielestään stressaantunut liiasta työtaakasta.”

Huonoa työnjohtoa ja organisointia, ei mitään muuta. Työntekijöissä ei ole välttämättä mitään vikaa, voi olla, mutta tuskin on. Huonon työnjohdon takia mm. oma työnkuva, se mitä omalta tekemiseltä odotetaan, on epäselvä, tai väärä. Tekemistä ei arvosteta, kukaan ei kiitä hyvistä suorituksista. Työntekijöitä ei arvosteta ja statusta ylläpidetä esim. oikealla koulutuksella. Työt on suunniteltu huonosti, eli kukaan ei ole pitänyt huolta siitä, tehdäänkö tekevätkö kaikki oikeita töitä, sellaisia, jotka tuottavat lisäarvoa, mitkä on mitattavissa, mitkä tuottavat tulosta, potilaan hoitamista. Hä?

”Mitä nopeammin potilas kulkee hoitoprosessin läpi sitä pienemmät ovat kustannukset. Kaihipotilaan odotusaika saattaa maksaa yhteiskunnalle kymmenen kertaa enemmän kuin itse toimenpide.”

Mutta sairaalalle ei potilaiden odotuttaminen maksa yhtään mitään. Se maksaa joku muu, arvaa kuka. SINÄ! Joku on kotona sairaslomalla ja nostaa kelasta rahat jotka SINÄ olet omalla työlläsi ansainnut. Sitten tuo joku pääsee vuoden jonotuksen jälkeen leikkaukseen, toipuu kotona muutaman päivän lisää ja palaa töihin. Eli leikkaus maksoi vain murto osan verrattuna odotusajan kela-korvauksiin. Onko tällaista pakko sietää?

Koska tulee poliitikko, joka vaalilupauksenaan lupaa puuttua näihin asioihin, ja ajaa niitä niin kauan, että kaikki mätä saadaan systeemistä pois? Ihan totta, on TÖRKEÄÄ tuhlata verorahoja tällä tavalla. Ei julkisen sektorin tehottomuus mikään yllätys Tapanillekaan ollut. Paul Lilrankin kaltaiselta arvovaltaiselta taholta esille tuotuna se kuitenkin lyö vasten kasvoja. Näin se käy!

Tietenkin voidaan vielä kysyä, ollaanko hira-menetelmä ottamassa käyttöön myös insinööritieteissä, esim. talojen rakennesuunnittelussa? ”Pannaanpa tuohon tuommoista rautaa tuon verran, eiköhän se kestä. Ja sitten vähän betoonia…” Sen verran usein on kattoja yms. rakenteita sortunut, että kysymys tuntui aiheelliselta? Mitä yksi edellä, sitä muut perässä.

Ai niin, tässä lainatun artikkelin voi lukea netissä:

http://img.orion.fi/liitteet/202023.pdf

Mitä tarkoitat, Korpinen?

Hesari kertoi 6.2.2007 apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen sanoneen. Että Sipoon rakentaminen alentaisi asuntojen hintoja. Kenen se pitäisi rakentaa, siihen ei PK ottanut kantaa. Mutta asiahan on päivän selvä, Helsingin se pitäisi rakentaa. Sipoosta ei ole siihen ei mitenkään, ei siellä osata rakentaa taloja. Asukkaitakin siellä on vain 10 % siitä mitä Vantaalla, vaikka lääniä on enemmän. Ja luonnollisesti asukasmäärien ero oikeuttaa meidät isompana ottamaan Sipoon itsellemme ja rakentamaan sen täyteen.

Hmm. Voisikohan samaa soveltaa pienemmässä mittakaavassa? Naapurissa asuu vain kaksi ihmistä, meillä kuusi, eiköhän rakenneta se meidän uusi autotalli naapurin pihalle. Kysytään nyt varmuuden vuoksi kaverilta ensin lupa.

Samat liturgiat siis, eli että Helsinki haluaa osan Sipoosta jotta voi rakentaa sinne asunnot 40 000 ihmiselle.

Mutta tämä ei siis riitä, vaan loputkin Sipoosta pitää rakentaa.

”Vanhoja asuinalueita pitää tiivistää, jotta nykyisellään hajanainen ja epätaloudellinen yhdyskuntarakenne saadaan halvemmaksi.”

No niin, näin saadaan ”halvemmaksi”. Uskooko joku oikeasti, että rakennusliikkeet suostuvat rakentamaan mitään mikä olisi halvempaa kuin tähän asti? Sopii ainakin epäillä.

Mitä sitten maksaa Sipoon maiden lunastaminen sikäläisiltä maanomistajilta, sitä ei kukaan ole kertonut. Vai aiotaanko heiltäkin vaan ottaa?

Mutta tämä seuraava oli paha, ja koko tämän artikkelin kirjoittamisen syy:

”Töölänlahdellakin on teidän (=valtuutettujen) päättämänänne lähinnä puistoa”, sanoi PK.

Pitää paikkansa. Korpisen päättämänä siellä olisi lähinnä rakennuksia. Jos tuon lauseen tyyli yhtään avautuu lukijalle, niin siinä on koko tämänhetkisen kaupunkirakentamisen ongelman ydin ja mätä. Voiko sitä oikeastaan tuon selvemmin enää sanoa, että ”hemmetin idiootit, pilasitte mun hyvän idean”. Että virkamiehellä on otsaa harrastaa edes tuollaista herrasmiesvittuilua valtuutettujen päätöksiä arvostellessaan, on jotain mitä ei todellakaan tarvitse sietää!

Kun nyt valtuusto kerrankin tässä asiassa on päättänyt niin kuin kaupunkilaiset haluavat, niin siitä vinoilee virkamies, jonka kuuluisi rakentaa kaupunkia HELSINKILÄISILLE, ei itselleen. Tämä ei nyt mene jakeluun sitten millään. Me kaikki helsinkiläiset maksamme Korpisen palkan, ja toivomme saavamme jotain muuta kuin suunsoittoa valitsemillemme valtuutetuille. Eikä koko kaupunkiakaan tarvitse yhden sukupolven aikana myllätä. Meidän on sentään yli puolimiljoonaa idioottia täällä, joiden pääasiallinen kiinnostuksen kohde ei ole virkamiesten päähänpistojen toteutuminen, vaan oman kotikaupungin pitäminen inhimillisenä. Repikää siitä. On ihan oikein, ettei Töölönlahden suuruudenhulluista ideoista tullut yhtä riviä lisää Korpisen syntilistaan, jossa on jo ennestään mm. Vuosaaren satama ja VR:n makasiinien purkaminen.

Lisää korpisesta:

http://www.ylioppilaslehti.fi/2002/020521/henkilo.html

Liukas keli suisti auton ojaan?

Tapani on aina ollut sitä mieltä, että vikaa on ainoastaan kuskin päässä jos auto suistuu ojaan, oli keli mikä hyvänsä. Aina on hyvä keli. Jo Tapanin autokoulun opettaja, entinen rekkakuski, kommentoi uutista ”Liukas keli suisti rekan ojaan” sanomalla, ettei vielä ollut nähnyt rekkaa, joka suistuu ojaan jos sen laittaa liukkaalle tielle. Kyllä sitä pitää ajaa jotta suistuu.

Jos aamulla sataa lunta, näkee jo mielessään iltapäivälehtien otsikot: ”Sata peltikolaria pääkaupunkiseudulla.” Myös kesällä, pitkän sateettoman kauden jälkeen ensimmäinen rankkasade ”yllättää” autoilijat, ja taas rytisee.

Syykin on aivan selvä. Oli keli mikä hyvänsä, porukka ajaa aina samalla nopeudella, ja ihan samalla tavalla kuin kesällä. On aabeeässää, luistonestoa, kaikki vempaimet ja vehkeet ja lisävarusteet päälle. Mutta ne eivät auta yhtään, itse asiassa vain pahentavat asiaa, antavat aiheetonta luottamusta omiin taitoihin. Mitkään vehkeet eivät aja kuskin puolesta, ja juuri se, miten autoa kuuluu ajaa, se on tuntematon käsite useimmille kolaroijille. Mikäs siinä, kyllähän oman autonsa saa ajaa tuusan paskaksi vaikka joka päivä. Ongelma on siinä, että nämä samat idiootit vaarantavat törttöilyllään kaikkien muiden tiellä liikkuvien elämän. Ajakaa hiljempaa.

Jotta suhteellisuuden taju säilyisi, katsotaan mitä Amerikassa tapahtuu. Siellähän on kaikki mahdollista. Tapahtumapaikkana Portland, Oregon.



Ja ei, tuo ei voi olla mahdollista kuin huonoilla kesärenkailla. Niitäkään ei silti pidä syyttää mistään. Syypäitä kolareihin ovat ne kaikki ääliöt, jotka lähtevät kesärenkailla peilikirkkaalle jäälle. Piste.

Haluatko lehteen?

Nyt siihen on tilaisuus. Klikkaa tästä.