Ratkaisu ei ole myöskään tuulivoima, aurinkoenergia eikä biopolttoaineet. Ei vesivoima, ei polttokennot eikä ainakaan maakaasu. Ei mikään näistä, sillä mikään ei yksinään ole siihen ratkaisu. Tarvitaan useita energiantuotantomuotoja yhdessä edes sen väliaikaisen ratkaisun saavuttamiseksi. Lopullinen ratkaisu antaa vielä odottaa itseään. Jos jäämme sitä odottamaan, on enää myöhäistä tehdä enää mitään kun lopullinen ratkaisu on valmiina. Siinä vaiheessa luonto hoitaa sen lopullisen ratkaisun syöksemällä sivilisaatiomme jonnekin kivikauden ja keskiajan välimaastoon.
Tätä taustaa vasten on aika outoa teidän taholtanne nimetä juuri se energiamuoto, joka on parhaimpien joukossa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Ydinvoimalla on mahdollista tuottaa suuria määriä energiaa vain vähäisillä päästöillä. Siihen ei mikään muu tuotantomuoto tällä hetkellä pysty. Eikä tämä ole mielipidekysymys, vaan objektiivinen, mitattava asia. Tarvitsemme ydinvoimaa yhtenä väliaikaisena ratkaisuna muiden joukossa, joita voivat olla biopolttoaineet, tuuli- ja aurinkoenergia.
Uraanivarojen riittävyys ei tule ydinvoiman rajoitteeksi. Sitä riittää sadoiksi vuosiksi. Jos haluamme investoida hyötöreaktoritekniikkaan, fissiilikelpoista materiaalia riittää tuhansiksi vuosiksi.
Totta on, että ydinvoima ei sovellu epävakaaseen yhteiskuntaan. Se ei kuitenkaan estä käyttämästä sitä siellä, missä olosuhteet ovat soveliaat.
Ydinjäteongelma on bluffia. Syyt, miksi jätettä ei ole vielä loppusijoitettu, ovat aivan toiset. Jätteen pitää jäähtyä ensin kymmeniä vuosia, ennen kuin se voidaan loppusijoittaa. Suomessa on valmiit suunnitelmat olemassa.
Jätteiden loppusijoitus ei jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Ydinvoiman tuottajat Suomessa maksavat tuotostaan osan rahastoon, joka aikanaan tulee rahoittamaan jätteiden loppusijoituksen.
Jätteen ei tarvitse pysyä loppusijoitusvarastossa paikoillaan loputtomiin. Muutama kymmenen tuhatta vuotta riittää. Tämä on geologisesti lyhyt aika.
”Pysyviä” ratkaisuja tulee niitäkin olemaan enemmän kuin yksi. Yksin vetytalous ei riitä, eikä fuusiovoima. Nämä kaksi yhdessä biopolttoaineiden, auringon ja tuulen kanssa muodostavat paletin, jonka käytön jatkumiselle ei ole estettä näköpiirissä.
Uusiin tekniikoihin, kuten hiilen polttoon yhdistettyyn hiilidioksidin nesteytykseen ja varastointiin kannattaa suhtautua erittäin kriittisesti. Kalleuden lisäksi tekniikka sisältää riskejä. Poltettua hiilitonnia kohti syntyy jätteenä kaksi ja puoli tonnia hiilidioksidia. Käsiteltävän jätteen määrä on valtava. Toisin kuin ydinjätteet, nesteytetty ja maan uumeniin ”loppusijoitettu” hiilidioksidi ei muutu vaarattomaksi ikinä. Karkuun päästessään se voi aiheuttaa aivan samat ongelmat joskus tulevaisuudessa kuin mitkä varastointihetkellä vältettiin. Ennen pitkää polton lisääntyessä, alkaa ilmakehän happipitoisuus laskea. Laskua on havaittavissa jo nyt, joten tulevaisuutemme energiahuolto ei voi perustua minkään fossiilisen materiaalin polttamiseen.
Fuusiovoima olisi yksi merkittävä, ehkä merkittävin kestävä ratkaisu. Toimiva fuusioreaktori on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta joskus se toteutuu jos vain haluamme. Niin kauan kuin Euroopassa käytetään enemmän rahaa maatalouden tukemiseen kuin fuusiotutkimukseen, ei Euroopan johto annan kovin vahvaa signaalia kestävän energiaratkaisun tärkeyden puolesta.
Ennen näitä lopullisia ratkaisuja meidän tulee lopettaa ydinvoiman tuomitseminen milloin mistäkin syystä, ja hyväksyä se yhtenä väliaikaisena ratkaisuna muiden väliaikaisten joukkoon. Ennen kaikkea, ydinvoiman ja bioenergian vastakkain asettelu tulee lopettaa. Ydinvoimalla tulee korvata fossiilisia polttoaineita, ei bioenergiaa. Jos tämä ei ole taloudellista mahdollista, politiikan tulee tehdä se mahdolliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti