lauantai 17. helmikuuta 2007

Onnea Hannalle!

Hanna Pakarinen, entinen Puukeskuksen myyjä, Idols-voittaja vuodelta 2004, ja nyt Suomen Euroviisu-edustaja vuonna 2007! Nousujohteinen ura sen kun jatkuu. Hanna on luonnonlahjakkuus, joka löytyi oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Hanna ansaitsee tämänkin voiton.

Mistä oikein on kysymys? Euroviisut, tehopyhän muovieurohumpan estradina tunnettu karkelo, mitä Hanna siellä tekee? Mitä siellä teki Lordi? Jotain outoa on täytynyt tapahtua, jotta tähän ollaan tultu. Wanhan vallan aikana tämän iltaisen karsinnan itsestään selvä voittaja olisi ollut Jukka Kuoppamäki, kapellimestarina Ossi Runne taikka Olli Ahvenlahti alias Puppe, muutama sätkyttelevän taustalaulajan kera Areenalla ja pyöreä nolla lopputuloksissa.

Yle otti lusikan kauniiseen käteen, opetteli terveen annoksen nöyryyttä, joka lopulta jäädytti helvetin. Koko Suomen Euroviisuformaatti uusittiin. Vanha kaavoihin kangistunut, nollia liukuhihnalla synnyttänyt vanha systeemi heitettiin armotta pois ja tilalle otettiin uusi, musiikin ammattilaisten ja nuorten osaamiseen perustuva metodi. Ja tulosta syntyi. Historiaa ovat mm. kaiken maailman asiantuntijaraadit, jotka ovat pilanneet useammankin menestymisen mahdollisuuden. Koko Euroopan tanssiessa letkajenkkaa, nuo “asiantuntujat” menivät valitsemaan Letkiksen sijasta jotain Wiktor Klimenkoa. Jos yksityistä yritystä olisi johdettu Suomen Euroviisujen tavoin, tuloksena olisi ollut kuolema muutamassa vuodessa. Nyt on parempi systeemi, tuskin vieläkään paras, mutta näin on jo paljon parempi.

Löytyykö tästä kytköksiä johonkin muuhun ajankohtaiseen aiheeseen? Ilman muuta! Kuka katsoi eilisen MTV3:n vaaliohjelman, jossa piti ennakkotietojen mukaan olla näytillä kiinnostavimpia ehdokkaita. Siellä oli Heinäluoma, Niinistö, Vanhanen ja kumppanit. Uusia oli Mieto, Guzenina, Uusipaavalniemi ja joku muu. Kiinnostavia ehdokkaita näkyi kyllä kuvissa, mutta siinä kaikki. Joka kerran kun toimittajat aloittivat uuden aiheen, odotti jännityksellä ketä pöydän ympärillä nyt on. Joka kerta joutui myös pettymään, kun haastateltavina olivat aina samat vanhan naamat. Miksi? Odotin niitä kiinnostavampia. Ja että U15 pääsi tuuraamaan pääministeriä, oli jo vähän liikaa. Ilmeisesti taustalla pitää olla kansainvälisen tason menestystä jossain urheilulajissa tai TV-juontajana, jotta voi ensikertalaisena päästä parrasvaloihin. Kovin epäoikeudenmukaista.

Onko huolestumiset alhaisista äänestysprosenteista siis pelkkää tekopyhyyttä? Oikeasti ei politiikkaan haluta uusia ja raikkaita tuulia, mikäli näistä vaaliohjelmista voi jotakin päätellä. Tapani tässä odottaa ihan oikeasti uusien ehdokkaiden esiimarssia. Se on hyvin paljon toimittajista kiinni, kenen naama näkyy telkkarissa. Eikö rohkeus riitä uudistumiseen? Vai taidot?

Oli syy mikä tahansa, kehotan politiikan toimittajia ottamaan oppia YLE:n Euroviisutiimiltä. Samat lääkkeet mitkä nostivat Euroviisut pohjamudista päivän ykkösaiheeksi, tekee saman myös politiikalle. Uskallatteko kokeilla?

Ei kommentteja: