Mitäs minä sanoin!

Sarjassamme vanhojen sanomalehtien katsaus räävitään tänään Hesarissa 15.2.2007 ilmestynyttä kirjoitusta, jonka mukaan tuhannet tyhjät tontit odottavat arvonnousua pääkaupunkiseudulla.

Jälkiviisauden lisäksi mehevintä narsistista mielihyvää voi saavuttaa päästessään sanomaan: ”Mitäs minä sanoin!” Perässä kysymysmerkin sijasta huutomerkki.

Joten: MITÄS MINÄ SANOIN!

Kirjoitin aiemmin jutussa ”Mitä tarkoitat Korpinen?" mm. näin: ” No niin, näin saadaan ”halvemmaksi”. Uskooko joku oikeasti, että rakennusliikkeet suostuvat rakentamaan mitään mikä olisi halvempaa kuin tähän asti? Sopii ainakin epäillä.”

Ja sitten, 15.2.2007 HS kirjoittaa, että pääkaupunkiseudulla olisi kaavoitettua tilaa rakentaa asunnot 150000 ihmiselle. Tonteista suurin osa on Espoossa ja Vantaalla. On sekä täysin tyhjiä tontteja että vajaasti rakennettuja, joita voisi täydentää. Mutta maan omistajat, eivät rakenna, kahdesta syystä. Maan hinta nousee koko ajan, ja rakennusvauhdin lisääminen pudottaisi hintoja. ”Jos tontit tulvahtaisivat yhtäkkiä täyteen taloja, asuntojen hinnat laskisivat. Rakentajat säätelevät asuntotuotantoa myös markkinatilanteen mukaan.” Joten se siitä.

Yhä vielä kuitenkin virkamiehemme ja poliitikkomme selittävät suu vaahdossa miten milloinkin, miten saadaan ”halpoja asuntoja” jonnekin. Ei saada! Rakennusliikkeet pitävät huolen siitä, että laatu pysyy huonona ja hinnat korkealla. Eli katteet mahdollisimman suurena. Asuntojen hinnalla ja rakennuskustannuksilla ei ole pitkään aikaan ollut mitään tekemistä keskenään.
Helsingin pyrkimys maan anastamiseksi Sipoolta joutuu nyt entistäkin oudompaan valoon. Sipooseen on kaavailtu asuntoja 40 000 ihmiselle, vaikka pääkaupunkiseudulla on jo ennestään valmiiksi kaavoitettua tilaa 150 000 ihmiselle, ja kaavoittamatonta tilaa vielä lisäksi ainakin samanmoinen määrä.

Asia on päivänselvä. Helsingillä ei ole munaa vaatia Espoon ja Vantaan alueita itselleen, vaan pitää hyökätä puolustuskyvyttömän Sipoon kimppuun. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Pääkaupunkiseudun kuntien TÄYTYY lisätä yhteistyötään, lopullisena päämääränä alueiden yhdistäminen yhdeksi hallintoalueeksi. On järjetöntä resurssien tuhlaamista näperrellä jokainen omia, samoja asioita, kolmessa kaupungissa, joiden rajaa ei maastossa välttämättä edes huomaa. Kolminkertainen byrokratia ja vahingollisia rajoitteita synnyttävät rajat kartalla. Tässä käsitelty tonttiasia on vain yksi ongelma. Yhdessä kaikki ongelmat ovat ilmeisesti Suomen kalleinta kuntatason hölmöilyä.

Lukekaa nämä:

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=990308http://www.geocities.com/martti_kaija/