Päätöksiä ilman laskelmia?

Joo’o, omilla rahoillaan voi periaatteessa tehdä mitä tahansa. Jos tykkää asunnon sijasta ostaa Ferrarin, niin siitä vaan. Mutta ei sitten tulla valittamaan, jos ei enää ole rahaa ruokaan. Lyhytkin harkinta normaalijärkisellä ihmisellä tuottaa tuloksen, jonka mukaan valintatilanteessa asunto olisi näistä parempi valinta. Noin yleensä, ei välttämättä aina. Mutta selkeä paremmuusjärjestys löytyy kuitenkin aina. Vai mitä?

Päivänselvistä asioista ei kannatta kirjoittaa. Joten, kaikki ei nyt ole päivänselvää. Ei ihan kaikki, eikä kaikille. Huolestuttavinta asiassa on se, että ne joille kaikki ei ole selvää, eivät pelaa omilla rahoillaan. Terveydellään ehkä, mutta eivät rahoillaan. Ei, mikäli Paul Lillrank kirjoittaa totta Orion-lehdessä otsikolla ”Terveydenhuollossa päätöksiä ilman laskelmia”. Senhän Tapani on jo oppinutkin, että politiikassa voidaan tehdä kymmenien ja satojen miljoonien arvoisia päätöksiä ihan tuosta vain, ilman laskelmia, tavalla, joka suistaisi minkä tahansa yrityksen ennen pitkää vararikkoon.

Valtiotieteen tohtori ja Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden professori Paul Lillrank kirjoittaa:

”Asiallista laskentatapaa ei Suomessa ole eikä taida olla missään muuallakaan maailmassa. Tehdään isoja päätöksiä ilman minkäänlaisia kalkyyleja. Kai päätöksen perusteena oli vain ajatus, että koska suurtuotantoetu toimii metsäteollisuudessa, niin kai se toimii terveyskeskuksessakin.”

Mitäpä sitä turhan päiten laskemaan. Hira-menetelmä (Hihasta Ravistus) on toiminut tähänkin asti. Onhan?

”Yksi iso ongelma kokonaisuuden hahmottamisessa on se, että eri sairaanhoitopiirien tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään.”

Just joo. Jokaiselle omat softat muut yhteen sopimattomat systeemit niin hyvä tulee.

”Häkellyttävää oli tutkimuksessa esimerkiksi se, että terveyskeskuksissa käyttöaste saattoi olla 50 prosenttia siitä huolimatta, että henkilöstö oli omasta mielestään stressaantunut liiasta työtaakasta.”

Huonoa työnjohtoa ja organisointia, ei mitään muuta. Työntekijöissä ei ole välttämättä mitään vikaa, voi olla, mutta tuskin on. Huonon työnjohdon takia mm. oma työnkuva, se mitä omalta tekemiseltä odotetaan, on epäselvä, tai väärä. Tekemistä ei arvosteta, kukaan ei kiitä hyvistä suorituksista. Työntekijöitä ei arvosteta ja statusta ylläpidetä esim. oikealla koulutuksella. Työt on suunniteltu huonosti, eli kukaan ei ole pitänyt huolta siitä, tehdäänkö tekevätkö kaikki oikeita töitä, sellaisia, jotka tuottavat lisäarvoa, mitkä on mitattavissa, mitkä tuottavat tulosta, potilaan hoitamista. Hä?

”Mitä nopeammin potilas kulkee hoitoprosessin läpi sitä pienemmät ovat kustannukset. Kaihipotilaan odotusaika saattaa maksaa yhteiskunnalle kymmenen kertaa enemmän kuin itse toimenpide.”

Mutta sairaalalle ei potilaiden odotuttaminen maksa yhtään mitään. Se maksaa joku muu, arvaa kuka. SINÄ! Joku on kotona sairaslomalla ja nostaa kelasta rahat jotka SINÄ olet omalla työlläsi ansainnut. Sitten tuo joku pääsee vuoden jonotuksen jälkeen leikkaukseen, toipuu kotona muutaman päivän lisää ja palaa töihin. Eli leikkaus maksoi vain murto osan verrattuna odotusajan kela-korvauksiin. Onko tällaista pakko sietää?

Koska tulee poliitikko, joka vaalilupauksenaan lupaa puuttua näihin asioihin, ja ajaa niitä niin kauan, että kaikki mätä saadaan systeemistä pois? Ihan totta, on TÖRKEÄÄ tuhlata verorahoja tällä tavalla. Ei julkisen sektorin tehottomuus mikään yllätys Tapanillekaan ollut. Paul Lilrankin kaltaiselta arvovaltaiselta taholta esille tuotuna se kuitenkin lyö vasten kasvoja. Näin se käy!

Tietenkin voidaan vielä kysyä, ollaanko hira-menetelmä ottamassa käyttöön myös insinööritieteissä, esim. talojen rakennesuunnittelussa? ”Pannaanpa tuohon tuommoista rautaa tuon verran, eiköhän se kestä. Ja sitten vähän betoonia…” Sen verran usein on kattoja yms. rakenteita sortunut, että kysymys tuntui aiheelliselta? Mitä yksi edellä, sitä muut perässä.

Ai niin, tässä lainatun artikkelin voi lukea netissä:

http://img.orion.fi/liitteet/202023.pdf