Pitääkö päivähoito-oikeutta rajoittaa?

Kaikkien vanhempien kaikilla lapsilla on nykyisellään oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Siitäkös on noussut älämölö, kun jotkut kotona olevat vanhemmat julkeavat sitä hyödyntää. He eivät tee mitään väärää, nykyinen systeemi suo heille sen oikeuden.

Lauantaina 6.1.2007 oli lehdessä juttua siitä, miten suurin osa päiväkotien johtajista haluaisi rajoittaa päivähoito-oikeutta. Päiväkotien johtajilta tämän kannanoton voi helposti ymmärtääkin, joutuvathan he elämään sen niukkuuden kanssa, joka kaikilla kunnallisilla hoitoaloilla vallitsee. Moneen muuhun asiaan löytyy helposti rahaa, hoitoaloista tingitään. Se on väärin. On varmaan helpompi rakentaa uusi jäähalli johonkin, kuin saada parannusta hoitoalalle.

Onko kaikille yhtenäinen päivähoito-oikeus sitten väärin? Riippuu varmasti siitä, keneltä kysytään. Tapanin mielestä se ei ole väärin. Mutta. Jos päiväkotien johtajatkin kiinnittävät huomiota kahden vuoden ikäisiin lapsiin, jotka tuodaan hoitoon klo 7:00 ja haetaan pois klo 17:00 äidin ollessa kotona vauvan kanssa, niin se on kyllä kertakaikkisen väärin. Kaksivuotiaan paikka on kotona äidin tai isän kanssa. Jos se on heistä rankkaa, niin se sitten on sitä. Olisi kannattanut ajatella etukäteen.

Työssä käyviä kaksivuotiaiden vanhempia Tapani ei lähde syyllistämään, toteaa vain, että kyllä silti 1-2 vuotias yleensä paremmin voi kotona vanhemman kanssa kuin päiväkodissa.

Vähän vanhempi lapsi alkaa jo kaivata ikäistensä seuraa, ja menee pitkin seiniä jos joutuu olemaan kaiket päivät kotona. Sellaiselle lapselle täytyy suoda oikeus päivähoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Näiden lasten vanhemmillekin täytyy suoda oikeus viettää edes vähän aikaa ilman lasta. Se on monesti vanhempien mielenterveydelle ja jaksamiselle välttämätöntä, että päivähoidon mahdollisuus on olemassa. Ihan oikeasti, kokeilkaa jos ette usko.

Jos halutaan tehdä kompromissi, niin puolipäivähoito voisi olla hyvä ratkaisu. Siinä tulee sekä lapsen sosiaalinen tarve, että vanhempien tarve riittävän hyvin huomioitua. Tämä on myös ehdoton minimi; puolipäivähoitoon pitää kaikilla olla oikeus, perhe-, työ- taikka muuhun tilanteeseen katsomatta.

Yhden päiväkotien asiakasryhmän muodostavat työttömien lapset, jotka tätä nykyä joutuvat varmuuden vuoksi pitämään kokopäivähoidossa. Jos työtön vanhempi nimittäin sattuisi saamaan töitä, joutuu lapsen päivähoidon järjestämään jopa päivän varoitusajalla. Se on nykyisellään mahdotonta. Kunnallisen päivähoidon pitäisi mukautua tällaisia tapauksia varten, ja pystytä vastaamaan nopeasti hoitotarpeen muuttumiseen. Jopa siis päivän varoitusajalla.

Oma lukunsa sinänsä on työttömän työnhaku. Jos on lapsi kotona, pitää olla joku toimiva tapa saada lapsi päivähoitoon tilapäisesti työhaastattelua tms. työnhakuun liittyvää lapsetonta ajankäyttötarvetta varten. Harvalla työttömällä on varaa erikseen palkata lastenhoitajaa. Tällaisen palvelun luulisi olevan myös yhteiskunnan etu.

Jos päivähoito on tärkeä lapsen sosiaalisen kasvun kannalta, on se sitä myös kielellisesti. Varsinkin maahanmuuttajaperheessä, päiväkodilla on tärkeä rooli kielen oppimisessa. Se voi olla ainoa paikka, jossa lapsella on tilaisuus oppia suomea, jos vanhemmat puhuvat vain omaa äidinkieltään.

Päihdeongelmaisten, mielenterveysongelmaisten jne. lapsille päiväkoti on välttämätön. Jos oikeutta rajoitetaan, niin huostaanottojen tarve lisääntyy varmasti. Sille ei mahda mitään, että sellaisilla ihmisilläkin on lapsia, joilla ei oikeastaan pitäisi olla, ihan lasten oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin takia.

Päivähoidon oikeutta ei siis missään tapauksessa pidä evätä kokonaan kotona olevan vanhemman lapsilta. Terve tarveharkinta voidaan hyväksyä, mikäli se perustuu tarkasti laadittuihin ohjeisiin. Päiväkotien johtajien mielivalta ei saa päästä vaikuttamaan valintoihin.

Päiväkodin vaihtoehto on kerho. Näitä ylläpitävät esim. seurakunnat ja Mannerheimin lastensuojeluyhdistys. Ne voivat silti olla täysin päiväkotien veroisia, näitä vähän kevyempi vaihtoehto, joka monelle riittää. Kerhoja on nykyisellään vähänlaisesti. Ne tapettiin tuet lopettamalla laman keskellä. Nyt niitä ei ole edelleenkään, vaikka lama oli ja meni. Kerhotoiminta kun ei ole taloudellisesti kannattavaa ja jos ei ole kunnan tai valtion tukea, niin ei ole kerhojakaan. Kerhotoiminnan tukeminen vähentäisi varmasti päivähoitopaikkojen tarvetta, ja siten päivähoidon tukitarvetta. Ehkä se kannattaisi.