Kärryt on välillä iham persiistä

Vittuilevan sinkkiämpärin syvin olemus on jäänyt Tapanille mysteeriksi. Miten laite, jossa on vain yksi liikkuva osa voi mennä häiriöön? Ainakaan siinä määrin, että tapaus päätyy legendaksi kansan suuhun? Enneminkin luulisi ämpärin kuuluvan samaan kategoriaan junan vessan kanssa, josta myös kansan suussa kulkee tarinoita.

Mutta supermarkettien vittuilevien ostoskärryjen kanssa on kyllä joutunut tekemiseen yhdenkin kerran. Mitään ei välttämättä huomaa kärryjä jonosta ottaessaan, vaan annas olla kun tavaraa ja massaa alkaa kertyä. Yksi, pahimmillaan kaksi pyörää alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Vinksittävät minne sattuu, eivät pyöri, jumittavat, kolkottavat, mitä vielä. Koko kärryn runko voi olla vääntynyt, kulkee kolmella pyörällä.

Kärry alkaa olla kokolailla hankala ajettava. Massaa kertyy vielä, ja kärry alkaa vittuilla ihan tosissaan. Työntää suoraan, kaartaa vasemmalle, riuhtaisee kärryt takaisin baanalle, alkaa kaartaa oikealle, etsii sopivan kohtauskulman jolla yrittää edetä, ei mahdu, kolisee hyllyihin, oikaisee, alkaa taas venkoilla, pitää ottaa laidasta kiinni ja runnoa se perkeleen kärry kassalle.

Hektinen tavaroiden latominen alkaa, hihnalle, ja kassitettuna takaisin kärryyn. Ja nyt, jäiselle, hiekkaiselle ja röykkyiselle parkkipaikalle, kärry menee omia teitään. Voisiko sitä vetää, joo, mutta se tulee 45 asteen kulmassa jommallakummalla sivulla. Kolahtaa valotolppaan, josta putoaa jääpuikko päähän. Ja nyt saatana se kulkine autolle vaikka väkisin! Molemmat tenniskyynärpäät vaan rutisee ja paukkuu. Kassit takaluukkuun, kärry jonoon muiden perään, vahinko kiertämään, kuinkas muuten.

Että pitäisikö ostoshelveteillä olla joku systeemi? Vaikka sellainen tarra, joka voi liimata vittuilevaan ostoskärryyn, että osaavat ottaa sen huoltoon tai vaihtaa uuteen. Vaan ei ole, sama helvatan kärry tulee tietenkin taas ensi kerralla sieltä jonosta. Ja mitä sitten tapahtuu? Jos oikeasti kiinnostaa, voi lukea tämän jutun uudelleen.