Tanskan mellakoista

Kuvittele, että olet saanut kotikaupungiltasi talon käyttöösi vuonna 1982. Kaikki menee hyvin, kunnes kaupunki myy talon vuonna 2000. Et silti lähde talosta minnekään, koska sinulta ei ole kysytty mitään. Vuonna 2007 maaliskuun alussa, sinut ja huonekalusi heitetään talosta ulos. Samalla uusi omistaja suunnittelee myyvänsä talon sellaisenaan, tai purkavansa 110 vuotta vanhan talon ja myyvänsä tyhjän tontin. Harmittaisiko? Edes vähän?

Kuvaillun mukainen talo on olemassa. Sen nimi on Ungdomshuset ja se sijaitsee Tanskassa, Kööpenhaminassa. Kaupunki neuvotteli taloasiasta sen käyttäjien, nuorison kanssa, mutta lopetti neuvottelut ja siirsi asian poliisille, joka heitti porukan pihalle. Talon nykyinen omistaja sitten heitti nuorison mööpelit ja muut tavarat ikkunoista ulos.

Siitäkös nuoriso suivaantui. Netin välityksellä maailmalle lähti avunpyyntö muiden maiden nuorisojärjestöille. Alkoi liikehdintä, joka toi avunpyyntöön vastanneita nuoria Köpikseen. Alkoi mellakka, joka johti paikoitellen täyteen kaaokseen.

Täällä porukat on ihan lampaita Tanskalaisiin verrattuna. Kuka jaksaa rähinöidä, vaikka talo purettaisiin alta? On totuttu uskomaan ja tottelemaan. Sääli. Paljon on liian kiltteyden takia menetetty.

Jos Köpiksen tilanteesta kirjoitettu pitää puoliksikaan paikkansa, voi hyvällä syyllä asettua tukemaan nuorten pyrkimyksiä. Keinot eivät ehkä ole oikeita, mutta toisaalta, jos muu ei ole auttanut, niin minkäs teet. Itselleen tärkeästä asiasta kiinni pitäminen on täysin ymmärrettävää, ja syntynyt mellakka osoittaa tavallisen kansan ja poliitikkojen erilaisen näkemyksen todellisuudesta. Miksi nuorten asioista ei huolehdita ja hankita heille uutta taloa? Eikö heidän tarpeitaan pidetä tärkeinä, vai eikö niistä vain välitetä? Voiko muu kuin täysin tunnevammainen henkilö syyllistyä vastaavaan ylenkatsomiseen? Jonkin tutkimuksen mukaan huomattava osa poliittisista johtajista onkin nimenomaan tunnevammaisia, jotka eivät kykene asettumaat toisen asemaan saati ymmärtämään, miltä heidän päätöksensä toisista ihmisistä tuntuvat.

Sama kysymys on aiheellinen kyllä täällä Helsingissäkin. Makasiinit saivat väistyä pikkurilli-kulttuurin tieltä. Kaupunkilaisten mielipidettä katsottiin ylen, ja kaupungin johto sai runnottua asiansa väkisin läpi. Ei varmaan olisi haitannut pieni mellakka silloinkin? Jos kerta ei muu auta.

Yhteistä Köpiksellä ja Helsingillä näyttäisi olevan, että pahimmat kaupungin raiskaajat ovat demareita. Köpiksessä on puikoissa Ritt Bjerregaard , ja täällä, no, kyllä te tiedätte. Heistä on puhuttu ennenkin. Lisänimi betoni-demari on siinä mielessä oikeutettu. Sääli, sillä fiksujakin demareita on. Katsokaa vaikka: http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5434&category=22&main=22