Energiakeskustelua Helsingin valtuustossa

Ilmastonmuutos on IN. Ilmastonmuutoksesta puhuminen on IN, ja kuka siitä ei puhu on OUT.

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Kaupunginvaltuusto haluaa vähentää kivihiilen käyttöä Helsingissä. Vaihtoehtoja ei artikkelissa tarjota.

Helsingin energiahuollossa on käytössä varsin edistyksellinen yhteistuotantoratkaisu. Se tarkoittaa sitä, että sähkön tuotannon sivutuotteena syntyvä lämpöenergia otetaan talteen ja käytetään kaukolämpönä. Tällä tavalla 90 % polttoaineen sisältämästä energiasta saadaan hyötykäyttöön ja vain 10 % menee harakoille.

Vaihtoehtona on erillistuotanto. Esim. maamme uusin lauhdevoimala Meri-Pori kykenee muuttamaan polttoaineen energiasta sähköksi 42 %, loppu 58 % päätyy lämpönä mereen.

Helsingissä ei siis tuhlata hiiltä.

Mitä vaihtoehtoja on olemassa?

Yksi vaihtoehto: Siirrytään pois yhteistuotannosta. Ostetaan Helsingin tarvitsema sähkö kantaverkosta ja tuotetaan vain kaukolämpö Helsingissä. Käytetään lämmön tuottamiseen mahdollisimman paljon uusiutuvia polttoaineita ja vain välttämätön määrä fossiilisia.

Tässä vaihtoehdossa ongelmaksi muodostuu sähkö, joka on tuotettava jossain muualla Suomessa, tai tuotava ulkomailta. Suomessa tuotettuna ratkaisun kokonaisvaikutus on negatiivinen, koska nyt käyttämätön tuotantokapasiteetti on lauhdevoimaa, kuten yllä mainittu Meri-Pori, joka alkaisi Helsingin vajetta paikatessaan syytää suuret määrät lämpöä mereen. Sama lämpö tuotettaisiin siis Helsingissä erillistuotannolla. Helsinki täytyy joka tapauksessa lämmittää.

Jos sähkö tuodaan ulkomailta, kyseeseen tulee lähinnä Venäjä, jolloin Helsinki siirtyisi venäläisen ydinvoiman käyttäjäksi. Viron siirtoyhteys, Estlink, tarjoaisi meille mahdollisesti myös virolaista palavan kiven sähköä.

Toinen vaihtoehto: Lopetetaan sähkön tuotanto Helsingissä. Tuodaan sähkö ulkoa ja tehdään kaukolämpö lämpöpumpuilla.

Tämä ratkaisu lisää Helsingin sähkönkulutusta entisestään vähintään puolella nykyisestä. Lopputulos on sama kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa.

Kolmas ratkaisu: Muutetaan Helsingin hiilivoimalat toimimaan bio-polttoaineella.

Pelkästään Hanasaaren käyttäminen esim. ruokohelvellä, joka on tuottoisin energiakasvi pohjolan olosuhteissa, vaatisi viljelypinta-alaa n. 40 x 40 km kokoisen pellon. Mistä löytyy sellainen peltomaa, miten sitä viljeltäisiin ja miten sato kuljetettaisiin Helsinkiin? Salmisaaren voimala vaatisi lähes saman kokoisen alueen. Vuosaaren kaasuturbiinilaitoksia ei voi muuttaa biomassalla toimiviksi.

Neljäs ratkaisu: Lopetetaan hiilivoimaloiden käyttö. Tuotetaan puuttuva kaukolämpö lämpöpumpuilla, jotka saavat käyttövoimansa Vuosaaren maakaasusähköstä. Ostetaan puuttuva sähkö kantaverkosta.

Tarvittava lisäsähkön määrä kovimmilla pakkasilla on n. 600 MW. Sen tuottamiseen Suomessa ei tällä hetkellä ole hiililaitoksia vähäpäästöisempää kapasiteettia. Tarvittaisiin uusi ydinvoimalayksikkö.

Tuulivoimaa voidaan rakentaa Helsingin edustalle. Voidaan, mutta ei kannata, koska Suomesta löytyy tuulisempia alueita joissa myös maisemahaitat ovat pienempiä. Tuulivoimaa kannattaa ensin rakentaa sinne, niin kuin on tehtykin jo. Toki imagosyistä voidaan Helsinkiinkin tuulivoimaloita rakentaa, mutta ei taida vastustuksen takia onnistua ihan niin helposti.

Viides ratkaisu: Rakennetaan uusi ydinvoimala kyllin lähelle Helsinkiä, jotta siitä voidaan tehdä yhteistuotantolaitos ja tuottaa sillä kaikki Helsingin sähkö ja lämpö. Vaihtoehtoisesti rakennetaan Helsingin alle kallion sisään pelkkä lämpöydinreaktori, jolla lämmitetään Helsinki. Sähkö tuodaan toisesta ydinvoimalaista, joka voi sijaita missä tahansa. Ydinvoiman määrä on maailmassa joka tapauksessa tuplattava taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Helsinki voisin ottaa osan tästä vastuusta.

Yksi ratkaisu löytyy Osmo Soininvaaran Helsingin Uutisissa 23.3.2007 julkaistusta kolumnista, jossa hän kirjoittaa: "Biomassaa tulee käyttää lähimmässä voimalassa, jottei kuljettamiseen haaskaudu energiaa. Hakkeen kuskaaminen Helsinkiin on järkevää vasta kun suunnilleen koko muu maa lämmitetään hakkeella."

Ode on viisas mies, se on tiedetty ennenkin. Nyt näyttää nimittäin pahasti siltä, että Kaupunginvaltuustolla on Vanhasen vanavedessä karkaamassa mopo käsistä. Mitä muuta voi odottaakaan, kun amatöörit ryhtyvät tekemään energiaratkaisuja.

On väärin tarkastella erikseen Helsingin energiaratkaisuja ja päästöongelmia. Tilannetta pitää tarkastella koko Suomen tasolla. Pelkästään Helsingin asioihin keskittymällä on vakavana vaarana päätyä johonkin osaoptimointiin, jonka vaikutus kokonaisuuden kannalta on negatiivinen. Herää kysymys, onko Suomikaan riittävän iso alue tarkasteltavaksi, vai pitäisikö koko Euroopan energiakysymykset käsitellä saman pöydän ääressä? Varmasti pitäisi. Päästökauppa on luotu käsittelemään ja ohjaamaan energiantuotantoa ympäristön kannalta parempaan suuntaan talouden keinoin. Miksi se ei riitä valtuustolle?

"Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on ollut hyvä asia, mutta nyt pitäisi selvittää, onko kivihiili korvattavissa. Nämä ovat vakavia kysymyksiä", sanoo Suvi Rihtniemi.

"Vakavia kysymyksiä", kyllä varmasti. Kysyjien vakavuudesta, tai vakavasti otettavuudesta ei sitten aina tiedä. Vai miten on selitettävissä se, että vasta kolme kuukautta sitten valtuusto hyväksyi yli sadan miljoonan euron hankeen, jonka päämääränä on piilottaa Hanasaaren hiilikasa? Eikö olisi ensin pitänyt selvittää hiilen korvattavuus ja vasta sitten piilottaa se, jos siitä ei päästy eroon? Vaan tokkopa valtuusto silloin vielä kolme kuukautta sitten tiesi asiasta mitään. Ainakaan Vanhasen Matti ei ollut sitä heille vielä kertonut. Ajettaessa nykyisiä voimaloita yhä ahtaammille paikoille tiivistyvässä kaupungissa, on tyystin unohtunut myös mahdollisten uusien polttoaineratkaisujen mahdollisesti tarvitsema lisätila. Se on kohta syöty. Se on menetetty kaupunkisuunnittelun ahneudelle. Energiantuotannon kehittämismahdollisuutta on vaihdettu tonttimaaksi, josta on harvaan asutun Suomen pääkaupungissa huutava pula koko ajan.

"Yhteistuotanto on ollut hyvä asia.." Eikö se ole sitä enää? Pitäisikö siirtyä erillistuotantoon? Polttoaineen kanssa yhteistuotannolla ei ole mitään tekemistä. Yhteistuotantoa voidaan harjoittaa vaikka männynkävyt polttoaineena. Miksi Rihtniemi rinnastaa sen hiileen?

Joka tapauksessa on tehtävä jotakin, näin ei voi jatkua. On erinomaisen hyvä asia, että näistä asioista nyt keskustellaan päivänpolitiikassa. Olkoonkin, että olemme kolmekymmentä vuotta myöhässä.