Välillä Tapanista tuntuu siltä, ettei ymmärrä. Välillä siltä, että on aikaisemmin ymmärtänyt, mutta enää ei ymmärrä. Joskus harvoin siltä, että ennen ei ymmärtänyt mutta nyt ymmärtää. Nyt näyttää pahalta, aikaisemmin on ymmärtänyt, mutta enää ei ymmärrä sitten niin YHTÄÄN mitään. Voin tietysti olla väärässäkin.
Koska sitä ”metropolia” nyt siis ollaan puuhaamassa tänne Hels… eikun pääkaupunkiseudulle, ja sinne pitää saada kaikki asumaan ja tietenkin työpaikkoja pitää olla niille kaikille myös täällä ”metropolissa”. Sitten, 17.1.2007 luki uutisessa, että
” Maakuntiin siirtynyt tuhansia työpaikkoja
Hallituksen alueellistamisohjelman myötä noin 3 100 - 3 400 valtion työpaikkaa on siirtynyt pääkaupunkiseudulta alueille päättyvällä hallituskaudella.
Hallituksen alueellistamisohjelman tavoitteena on 4 000 - 8 000 työpaikan sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle vuoteen 2015 mennessä.”
Tässä vaiheessa Tapani tipahti tuolilta alas. Tiedättekö sen tunteen, kun on luulenut jotakin, ja huomaakin erehtyneensä. Tai luulee niin.
On se mainiota, että yksi instanssi (Helsingin Kaupunginhallitus) puuhaa niitä työpaikkoja Helsinkiin ja toinen (Suomen hallitus) puuhaa niitä Helsingistä ulos. Vai meneekö se nyt näin? Katsokaas, ne kaikki puheet ”metropolista” ja sitten nämä hallituksen jutut näyttävät jotenkin tekevän samaa asiaa, mutta eri suuntiin. Vähän sama asia, kuin kaksi tukkirekkaa maantiellä, jotka ajavat vastakkaisiin suuntiin. Hyvä puoli asiassa on se, että tasapaino säilyy. Toinen hyvä puoli on se, että kummaltakaan instanssilta ei tällä menolla lopu tekeminen ja ne molemmat tuntevat itsensä hyödyllisiksi. Toinen siirtää ulos, toinen sisään, toinen takaisin ulos ja sitten taas sisälle, ulos, sisään, ulos, sisään... Vaikka edestakainen liike voi olla myös hyvin kannatettava asia, tässä tilanteessa Tapani tuntee tulleensa viilatuksi linssiin.
Kumpaa sitten uskoa? Molemmat instanssit koostuvat ihmisistä, joiden tekemiseen teoriassa voi jokainen vaikuttaa. Teoriassa siis, äänestämällä, ulos tai sisään. Entä jos ne vaihtaisi päittäin? Ne jotka nyt siirtävät ulos niiden tilalle, jotka siirtävät sisään. Alkaako valtion työpaikat siirtyä takaisin sisään, ja ”metropoli” alkaa siirtyä ulos? Jos taas molemmissa olisi vain niitä, jotka siirtävät sisään, olisi ”metropoli” kasassa aivan tuota pikaa. Jos sitten taas molemmissa olisi vain niitä, jotka siirtävät ulos, jääkö tänne silloin enää ketään? Ainakin asuntopula täällä Helsingissä olisi näin ratkaistu.
Kysykää vaan Tapanilta, jos on muita ongelmia.
tiistai 30. tammikuuta 2007
sunnuntai 28. tammikuuta 2007
Netti-ilmiö: Loituma - Ievan polkka
Tuskin tiesi suomalainen kansanmusiikkiyhtye Loituma vuonna 1995 levyttäessään Ievan polkan, että yksitoista vuotta myöhemmin siitä tulisi internet-ilmiö. Syystä, mitä varmasti kukaan ei voi tietää, alkoi polkka raikumaan ympäri maailman, kun toisiaan tuntemattomat humoristit tekivät siitä toinen toistaan kummallisempia videoita ja laittoivat ne Youtubeen kaikkien ihmeteltäväksi. Nyt niitä on katsottu jo miljoonia kertoja.Yhtyeen jäsen Timo Väänen huomasi jotain outoa olevan meneillään, kun hänen nettisivujen kävijämäärä alkoi mystisesti nousta.
Meemi lienee lähtenyt liikkeelle yksinkertaisesta animaatiosta Loituma Girl, joka tuossa ylälaidassa pyörittää purjosipulia, kuvaan liittyvä flash-animaatio löytyy täältä:
http://dojo.fi/~rancid/loituma__.swf
10.7.2006 Helsingin Sanomat kirjoitti ilmiöstä artikkelin. 4.8.2006 kirjoitti Ilta-Sanomat. Silti ilmiö on jäänyt Suomessa vähemmälle huomiolle, kukaanhan ei tunnetusti ole profeetta omalla maallaan.
Artikkelit:
http://img103.imageshack.us/img103/6876/fin0zd.jpg
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1213382
Alla muutamia videoita YouTubesta:
Ja lisää löytyy juutuubista: http://www.youtube.com/results?search_query=loituma
Flash-animaatioita, musiikkia ja vaikka mitä: http://www.hersenscheet.com/loituma.php
tiistai 23. tammikuuta 2007
Ripeää toimintaa!
Vasta eilen illalla täällä peräänkuulutettiin Suvilahden alueen ottamista kulttuurikäyttöön, ja jo tämän päivän Hesarissa siitä oli iso juttu. Kiitettävän nopeaa reagointia, etten sanoisi. Sujuisivatpa kaikki asiat yhtä joutuisasti.
Juttu alkaa hienolla kuvalla heti etusivulla, jossa näkyy Suvilahden alue sekä molemmat Hanasaaret. Kuvaa kannattaa hiljentyä hetkeksi katsomaan. Vastaavaa aluetta ei tiettävästi ole muualla koko Euroopassa. Kolmen sukupolven voimalaitokset ja kaasulaitos, sata vuotta energiantuotannon historiaa katkeamattomana janana viime vuosisadan alusta tähän päivään. Nyt maisema on päätetty rikkoa. Jos samasta suunasta otetaan kuva joskus viiden vuoden päästä, Hanasaari A on poissa, eikä Hanasaari B:stä näy kuin piippu. Muu osa laitoksesta peittyy jättiläismäisten hiilisiilojen taakse. (Eli kuvan tekstissä on virhe: “Hiilikasa siirtyy maan alle”). Kuvan keskellä on uusi lämpökeskus ja sen uusi satametrinen piippu jatkamassa alueen teollisuusperinnettä.
Tekstistä kävi ilmi, että jo 1999 kaupunkisuunnitteluvirasto teetti selvityksen, jossa kävi ilmi, että Suvilahden voimalaitoksen ja kaasulaitoksen alue soveltuu erityisen hyvin kulttuuritoiminnoille. Hyvähän se on, että selvityksiä tehdään. Tuon nyt vain näkee kuka tahansa kuka viitsii mennä katsomaan. Ehkä tässä onkin se ongelma? Nämä suunnitelmia ja päätöksiä tekevät henkilöt eivät viitsi mennä itse katsomaan? Sellaistakin on sattunut, Tapani tietää kertoa. Mielihyvin, teettäkää niitä selvityksiä, jos sillä tavalla säästytään enemmältä tuholta. Selvitysten tekemättä jättäminen on kaikkein pahinta.
“Pajunen palasi Suvilahden alueen mahdollisuuksiin valtuustossa, kun siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämistä.” Paskapuhetta, eikä vaadittu. Siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämisen mahdollisuuksien ja eri vaihtoehtojen selvittämistä. Ei muuta. Sillä kertaa ei selvityksiä tehty, joten pieleen meni se Mahdollisuus, toista ei tule, koska Suvilahti ei korvaa Hanasaarta. Mutta kaapelitehtaaseen Suvilahtea kuitenkin kehdataan verrata. Jottei totuus unohtuisi, palauttakaamme mieleen, että kaapelitehdas itse asiassa oli tarkoitus purkaa. Siitä nousi kuitenkin liian kova meteli, että poliitikotkin viimein ymmärsivät pitää turpansa kiinni. Samalla tavalla kävi Hämeenlinnan verkatehtaan kanssa, piti purkaa, mutta parhaillaan sinne rakennetaan kulttuuritoimintoja. Joten vertaus Suvilahti - Kaapelitehdas ontuu siinä mielessä, että Suvilahtea ei ollut tarkoitus purkaa, kukaan ei ole joutunut taistelemaan eikä pitämään meteliä sen puolesta. Outoa….
Hesarissa ei sanottu mitään aikataulusta. Milloin on lupa odottaa muutakin kuin puhetta ja kauniita kuvia? Todennäköisesti 5-10 vuotta vielä menee, kaupunkisuunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, tiedättehän.
Ja joku edelleenkin puhuu paskaa, sillä nyt kerrospinta-alan kerrottiin olevan 12000 neliötä, kuin vielä eilen lainattu tietolähde kertoi sen olevan 20000. 40 %:n virhettä voinee pitää liian suurena jopa poliitikon tai virkamiehen tekemänä. Totuus selviää vain käymällä itse mittaamassa. Eli onko tilaa puolet vai kolmasosa kaapelitehtaan tiloista, sitä emme nyt tiedä. Selvästi vähemmän joka tapauksessa. Tuskin poistaa tilanpuutostilaa kokonaan, mutta helpottaa sitä.
Kun päivä tästä vähän pitenee, Tapani käy kameran kanssa Suvilahdessa ja näyttää teille kuinka hieno alue se on. Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Vertailun vuoksi Kaapelitehdas samassa mittakaavassa.
Juttu alkaa hienolla kuvalla heti etusivulla, jossa näkyy Suvilahden alue sekä molemmat Hanasaaret. Kuvaa kannattaa hiljentyä hetkeksi katsomaan. Vastaavaa aluetta ei tiettävästi ole muualla koko Euroopassa. Kolmen sukupolven voimalaitokset ja kaasulaitos, sata vuotta energiantuotannon historiaa katkeamattomana janana viime vuosisadan alusta tähän päivään. Nyt maisema on päätetty rikkoa. Jos samasta suunasta otetaan kuva joskus viiden vuoden päästä, Hanasaari A on poissa, eikä Hanasaari B:stä näy kuin piippu. Muu osa laitoksesta peittyy jättiläismäisten hiilisiilojen taakse. (Eli kuvan tekstissä on virhe: “Hiilikasa siirtyy maan alle”). Kuvan keskellä on uusi lämpökeskus ja sen uusi satametrinen piippu jatkamassa alueen teollisuusperinnettä.
Tekstistä kävi ilmi, että jo 1999 kaupunkisuunnitteluvirasto teetti selvityksen, jossa kävi ilmi, että Suvilahden voimalaitoksen ja kaasulaitoksen alue soveltuu erityisen hyvin kulttuuritoiminnoille. Hyvähän se on, että selvityksiä tehdään. Tuon nyt vain näkee kuka tahansa kuka viitsii mennä katsomaan. Ehkä tässä onkin se ongelma? Nämä suunnitelmia ja päätöksiä tekevät henkilöt eivät viitsi mennä itse katsomaan? Sellaistakin on sattunut, Tapani tietää kertoa. Mielihyvin, teettäkää niitä selvityksiä, jos sillä tavalla säästytään enemmältä tuholta. Selvitysten tekemättä jättäminen on kaikkein pahinta.
“Pajunen palasi Suvilahden alueen mahdollisuuksiin valtuustossa, kun siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämistä.” Paskapuhetta, eikä vaadittu. Siellä vaadittiin Hanasaari A:n säilyttämisen mahdollisuuksien ja eri vaihtoehtojen selvittämistä. Ei muuta. Sillä kertaa ei selvityksiä tehty, joten pieleen meni se Mahdollisuus, toista ei tule, koska Suvilahti ei korvaa Hanasaarta. Mutta kaapelitehtaaseen Suvilahtea kuitenkin kehdataan verrata. Jottei totuus unohtuisi, palauttakaamme mieleen, että kaapelitehdas itse asiassa oli tarkoitus purkaa. Siitä nousi kuitenkin liian kova meteli, että poliitikotkin viimein ymmärsivät pitää turpansa kiinni. Samalla tavalla kävi Hämeenlinnan verkatehtaan kanssa, piti purkaa, mutta parhaillaan sinne rakennetaan kulttuuritoimintoja. Joten vertaus Suvilahti - Kaapelitehdas ontuu siinä mielessä, että Suvilahtea ei ollut tarkoitus purkaa, kukaan ei ole joutunut taistelemaan eikä pitämään meteliä sen puolesta. Outoa….
Hesarissa ei sanottu mitään aikataulusta. Milloin on lupa odottaa muutakin kuin puhetta ja kauniita kuvia? Todennäköisesti 5-10 vuotta vielä menee, kaupunkisuunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, tiedättehän.
Ja joku edelleenkin puhuu paskaa, sillä nyt kerrospinta-alan kerrottiin olevan 12000 neliötä, kuin vielä eilen lainattu tietolähde kertoi sen olevan 20000. 40 %:n virhettä voinee pitää liian suurena jopa poliitikon tai virkamiehen tekemänä. Totuus selviää vain käymällä itse mittaamassa. Eli onko tilaa puolet vai kolmasosa kaapelitehtaan tiloista, sitä emme nyt tiedä. Selvästi vähemmän joka tapauksessa. Tuskin poistaa tilanpuutostilaa kokonaan, mutta helpottaa sitä.
Kun päivä tästä vähän pitenee, Tapani käy kameran kanssa Suvilahdessa ja näyttää teille kuinka hieno alue se on. Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Tässä alkajaisiksi satelliittikuva.
Vertailun vuoksi Kaapelitehdas samassa mittakaavassa.
Tilaa, tilaa!
Mielikuvitukseton Tapani tulee aina jälkijunassa ja varastaa tällä kertaa otsikon kaapelitehtaan toimitusjohtaja Stuba Nikulan kolumnista, joka julkaistiin perjantaina 5.1.2007 ilmestyneessä Helsingin Uutisissa. Kyseisessä lehdessä on kolumnisteina helsinkiläisiä vaikuttajia laidasta laitaan, joten jos kaupunkipolitiikka ja muut kaupungin asiat kiinnostavat, voi lämpimästi suositella seuraamaan Helsingin Uutisia. Lehti on luettavissa myös netissä: http://www.helsinginuutiset.fi/. Stuban kolumninkin sisältävä numero löytynee vielä nettiarkistosta.Mutta aiheeseen; Stuba kirjoittaa täyttä asiaa kuvataiteilijoiden ja bändien tilantarpeesta Helsingissä, Suomen pääkaupungissa, josta yritetään väkisin vääntää metropolin muottiin. Ilmeisesti kulttuuri ei sitten kuulu metropolin toimenkuvaan, koska sitä on täällä kodittomana, ilman tiloja. Enkä nyt tarkoita laulamista korkealta ja kovaa, koska siihen tarkoitukseen löytyy kokonainen oma talo, joka maksoikin aivan sairaan paljon rahaa, ja jonka ylläpito maksaa yhä edelleen valtavasti.
Puhutaan kulttuurista, jota esim. Kaapelitehdas palvelee. Talossa on kuvataiteilijoita työnsä ääressä vähän toistasataa. Kiinteistössä, joka kerran piti purkaa Ruoholahden rakentamisen tieltä, pitää majaansa myös tuhatkunta muusikkoa kahdessasadassa eri kokoonpanossa, bändissä. Kaapelitehdas oli turha ja tarpeeton silloin joskus, ja ilmeisesti vieläkin joidenkin mielestä. Talon käyttöaste on 99 % ja tulijoita on jonoksi asti. Jonossa siksi, että Helsingissä EI OLE tiloja tarjolla. Kaikki eivät laula korkealta ja kovaa, mutta haluaisivat silti tilan tehdä ihan omia juttujaan, ja jopa maksaa tilastaan käypäistä vuokaraa. Yleensä nämä kulttuurinalat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat ihan tavallisiakin ihmisiä, toisin kuin ns. pikkurilli-kulttuuri, ne korkealta ja kovaa -jutut. Jostain syystä populäärikulttuurille ei samassa määrin näytä löytyvän apurahoja.
Kuvataiteilijoita on Helsingissä Stuban mukaan kolmesataa ilman työtilaa, bändejä puolitoista sataa.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila on hiljattain blogissaan kirjoittanut:
”Suvilahden alueella on voimala tiloja tarjolla jo tälläkin hetkellä yli 20 000 km2”
Tiedättehän, se vanha kaasutehtaan alue siinä kulosaaren sillan päässä, Suvilahden höyryvoimalaitos, kaasukellot ja viereiset kaasulaitoksen rakennukset. Olettaen, että tekstissä on pilkkuvirhe, on 20 000 neliömetriäkin paljon, joskin vain alle puolet kaapelitehtaan alasta. Alue on todella kaunis, mutta kaipaa kipeästi julkisivuremonttia.
Tapanin logiikan mukaan toinen tässä mainituista henkilöistä puhuu totta toisen puhuessa paskaa. Mutta kumpaa on uskominen? Eikö Kaapelitehtaan toimitusjohtaja tiedä, että ”tiloja on tarjolla jo tälläkin hetkellä yli 20 000 neliötä?” vai onko koko väite tilojen olemassa olosta paskapuhetta? Ken tietää, Tapani ei. Tapani vain tapansa mukaan soittaa suutaan, ja Tapania ottaa aina päähän kun ei ymmärrä yksinkertaista asiaa. Joko niitä tiloja on taikka niitä ei ole. Vai onko muitakin vaihtoehtoja olemassa? Eihän niitä nyt samaan aikaan voi olla ja olla olematta. Vai voiko? Vähän niin kuin työttömyys ja työvoimapula? Hä?
Joka tapauksessa, Kaapelitehtaan ja Kansallisoopperan tapahtumissa käy suunnilleen saman verran ihmisiä, 200 000 - 250 000 vuosittain. Oopperan vuosibudjetti on 54 miljoonaa euroa. Yhden oopperalipun hinnaksi muodostuu siten vähän yli 200 euroa, josta lipun ostaja maksaa n. 1/3, julkisista varoista kustannetaan loput 2/3.
Kaapelitehdas rahoittaa itse oman toimintansa. Liikevaihto on n. 3,5 miljoonaa euroa vuodessa, eikä yhteiskunnan varoja käytetä.
Hienoa, eikö totta!
Entä ne tilat sitten, joita kuulemma on ”tarjolla”? Onhan niitä tiloja, mutta ne eivät ole vapaana, eikä kaupungilla ole tekeillä mitään niiden vapauttamiseksi. Maija Anttilan edustamalle kaupunkijyrä-politiikalle on luonteenomaista kumartaa virkamiesjohtoa ja näyttää persettä kaupunkilaisille. Ja noita ulos vuokrattuja kaupungin omistamia tiloja voidaan mainiosti käyttää tekosyynä kun tarvitsee perustella, että jotakin oikeasti tarjolla olevaa tilaa ei tarvitse säästää.
Milloin siis kaupungin virkamiesjohto Anttila etunenässä lunastaa lupauksensa ja oikeasti tarjoaa vanhat kaasulaitoksen rakennukset ja Suvilahden voimalan Stuba Nikulan edustamalle kulttuuritoiminnalle? Rakennukset tarvitsevat kipeästi vähintään julkisivuremonttia, jonka jälkeen ne olisi luontevaa ottaa uuteen käyttöön. Tarvetta ilmiselvästi olisi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Tapani huomasi juuri, että Maija Anttilan blogissa ei enää näy vieraiden jättämiä kommentteja, eikä niitä voi sinne enää kirjoittakaan. Ettei vaan rouvaa alkanut viiksettää tyhmien kaupunkilaisten happamat kommentit? Sanomattakin on selvää, että keskustelu tavallisen rahvaan kanssa ei myöskään kuulu kaupunkijyrä-politiikan vahvoihin puoliin. Ja sitten pitäisi vielä päästä eduskuntaan…
Eduskunta ei ole mikään orkesteri!
sunnuntai 21. tammikuuta 2007
Apua pahaan oloon
Jos joskus kävisi niin, että alkaa tosissaan harmittamaan, siihen auttaa tietenkin se siveellisistä iloista paras, eli vahingonilo! Katsomalla jotakuta, jolla menee vielä huonommin, voi pieni ilkiö meissä jokaisessa tuntea suurta mielihyvää, joka parhaimmillaan saa hymyn huulille, tai peräti pistää ihan nauramaan.
Juutuubi pelastaa päiväsi! Ei suositella masokisteille, jotka haluavat jatkaa oman mitättömyytensä hehkuttamista, tai muuten vaan rypeä itsesäälissä.
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Kuka ensimmäisenä laskee veellä alkavien sanojen lukumäärän?
Juutuubi pelastaa päiväsi! Ei suositella masokisteille, jotka haluavat jatkaa oman mitättömyytensä hehkuttamista, tai muuten vaan rypeä itsesäälissä.
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Kuka ensimmäisenä laskee veellä alkavien sanojen lukumäärän?
lauantai 20. tammikuuta 2007
Kärryt on välillä iham persiistä
Vittuilevan sinkkiämpärin syvin olemus on jäänyt Tapanille mysteeriksi. Miten laite, jossa on vain yksi liikkuva osa voi mennä häiriöön? Ainakaan siinä määrin, että tapaus päätyy legendaksi kansan suuhun? Enneminkin luulisi ämpärin kuuluvan samaan kategoriaan junan vessan kanssa, josta myös kansan suussa kulkee tarinoita.
Mutta supermarkettien vittuilevien ostoskärryjen kanssa on kyllä joutunut tekemiseen yhdenkin kerran. Mitään ei välttämättä huomaa kärryjä jonosta ottaessaan, vaan annas olla kun tavaraa ja massaa alkaa kertyä. Yksi, pahimmillaan kaksi pyörää alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Vinksittävät minne sattuu, eivät pyöri, jumittavat, kolkottavat, mitä vielä. Koko kärryn runko voi olla vääntynyt, kulkee kolmella pyörällä.
Kärry alkaa olla kokolailla hankala ajettava. Massaa kertyy vielä, ja kärry alkaa vittuilla ihan tosissaan. Työntää suoraan, kaartaa vasemmalle, riuhtaisee kärryt takaisin baanalle, alkaa kaartaa oikealle, etsii sopivan kohtauskulman jolla yrittää edetä, ei mahdu, kolisee hyllyihin, oikaisee, alkaa taas venkoilla, pitää ottaa laidasta kiinni ja runnoa se perkeleen kärry kassalle.
Hektinen tavaroiden latominen alkaa, hihnalle, ja kassitettuna takaisin kärryyn. Ja nyt, jäiselle, hiekkaiselle ja röykkyiselle parkkipaikalle, kärry menee omia teitään. Voisiko sitä vetää, joo, mutta se tulee 45 asteen kulmassa jommallakummalla sivulla. Kolahtaa valotolppaan, josta putoaa jääpuikko päähän. Ja nyt saatana se kulkine autolle vaikka väkisin! Molemmat tenniskyynärpäät vaan rutisee ja paukkuu. Kassit takaluukkuun, kärry jonoon muiden perään, vahinko kiertämään, kuinkas muuten.
Että pitäisikö ostoshelveteillä olla joku systeemi? Vaikka sellainen tarra, joka voi liimata vittuilevaan ostoskärryyn, että osaavat ottaa sen huoltoon tai vaihtaa uuteen. Vaan ei ole, sama helvatan kärry tulee tietenkin taas ensi kerralla sieltä jonosta. Ja mitä sitten tapahtuu? Jos oikeasti kiinnostaa, voi lukea tämän jutun uudelleen.
Mutta supermarkettien vittuilevien ostoskärryjen kanssa on kyllä joutunut tekemiseen yhdenkin kerran. Mitään ei välttämättä huomaa kärryjä jonosta ottaessaan, vaan annas olla kun tavaraa ja massaa alkaa kertyä. Yksi, pahimmillaan kaksi pyörää alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Vinksittävät minne sattuu, eivät pyöri, jumittavat, kolkottavat, mitä vielä. Koko kärryn runko voi olla vääntynyt, kulkee kolmella pyörällä.
Kärry alkaa olla kokolailla hankala ajettava. Massaa kertyy vielä, ja kärry alkaa vittuilla ihan tosissaan. Työntää suoraan, kaartaa vasemmalle, riuhtaisee kärryt takaisin baanalle, alkaa kaartaa oikealle, etsii sopivan kohtauskulman jolla yrittää edetä, ei mahdu, kolisee hyllyihin, oikaisee, alkaa taas venkoilla, pitää ottaa laidasta kiinni ja runnoa se perkeleen kärry kassalle.
Hektinen tavaroiden latominen alkaa, hihnalle, ja kassitettuna takaisin kärryyn. Ja nyt, jäiselle, hiekkaiselle ja röykkyiselle parkkipaikalle, kärry menee omia teitään. Voisiko sitä vetää, joo, mutta se tulee 45 asteen kulmassa jommallakummalla sivulla. Kolahtaa valotolppaan, josta putoaa jääpuikko päähän. Ja nyt saatana se kulkine autolle vaikka väkisin! Molemmat tenniskyynärpäät vaan rutisee ja paukkuu. Kassit takaluukkuun, kärry jonoon muiden perään, vahinko kiertämään, kuinkas muuten.
Että pitäisikö ostoshelveteillä olla joku systeemi? Vaikka sellainen tarra, joka voi liimata vittuilevaan ostoskärryyn, että osaavat ottaa sen huoltoon tai vaihtaa uuteen. Vaan ei ole, sama helvatan kärry tulee tietenkin taas ensi kerralla sieltä jonosta. Ja mitä sitten tapahtuu? Jos oikeasti kiinnostaa, voi lukea tämän jutun uudelleen.
perjantai 19. tammikuuta 2007
Putkessa kesät talvet
Hesarin yleisönosastossa jokin aika sitten esitettiin hiihtoputkea rakennettavaksi Eteläsuomeen, lumettomia talvia korvaamaan. Tietenkin, hiihto on hyvä liikuntamuoto ja jos ei luonto tarjoa siihen mahdollisuutta, sitten pitää keinotekoisesti tehdä olosuhteet sopivaksi.
Joku mättää? Eiköhän tämä ole riittävän yksinkertainen asia, että jokainen osaa sen ymmärtää? Hiihdetään kun on lunta, kun ei ole lunta, ei hiihdetä. Piste. Keksikää jotakin muuta, saappaat jalkaan ja lumettomaan metsään tarpomaan, siinä liikuntaa joka on sekä tehokasta että ilmaista, ilman mitään tekolumiputkia perkele.
Ihan vakavasti ottaen, vaikka urheilu onkin yhteiskuntamme pyhiä arvoja, se tulisi saattaa samalle viivalle muun toiminnan kanssa. Siihen ollaan valmiita syytämään rahaa, mutta onko kukaan vaivautunut selvittämään vaikutuksia?
Hiihtoputki - kallioon louhittu tai maan pinnalle rakennettu, katettu, koneellisesti jäähdytetty pitkä rengasmainen rakennelma, jossa syyhkitään limalaudoilla menemään kesät talvet. Hinta per lärvi lienee kympin kahta puolta kerralta. Sillä pääsee teeskentelemään, että on talvi ja suksi luistaa. Kieltämättä, hiihtofriikille tämän 2006/2007 kaltainen talvi lienee kärsimystä, ja tuskaansa toivoo saavansa putken jos toisenkin.
Muttamutta…Vaikka urheilu siis maassamme onkin pyhä asia, joku voisi ihan oikeasti laskea näiden harrastusten vaikutuksia. Sähköllä jäähdytetty hiihtoputki kuluttaa pirusti energiaa, jotta se saadaan pidettyä kylmänä. Putken luo tullaan ja sieltä poistutaan autolla, arvatenkin pitkänkin matkan takaa. Puhumattakaan putken rakentamiseen kuluvista raaka-aineista ja energiasta. Millainen on moisten putkien ekologinen jalanjälki? Ja millainen on sen tarjoaman liikunnan merkitys kansanterveydessä yms.? Onko hommassa siis mitään järkeä? Tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Eikä yksin putket, monet muutkin urheiluareenat ovat ekologisesti varsin kyseenalaisia. Jo ihan tavallinen jäähalli on sellainen. Sähköä kuluu koko ajan. Nämä jäähdytystä vaativat systeemit voidaan toki tehdä fiksustikin esim. rakentamalla viereen uimahalli, joka saa tarvitsemansa lämmön sieltä jäähallista tai sieltä putkesta, jäähdytyskoneen hukkalämmöstä. Systeemi tunnetaan nimellä lämpöpumppu.
Pahin kaikista lajeista lienee golf. Ensin tarvitaan valtavia maansiirtokoneita lykkäämään hehtaarikaupalla aarnimetsää nurin. Sitten maapohja tasoitetaan ja jyrätään ja siihen istutetaan nurmikko. Nurmikkoa ylläpidetään intensiivisesti koneilla ja erilaisilla myrkyillä ja vahvoilla lannoitteilla, jotta se pysyisi rikkaruhottomana ja juuri sellaisena, jota tämä jalo harrastus vaatii. Ja vain jotta isomahaiset äijät pääsisivät huitomaan pientä palloa melkein yhtä pieniin reikiin, jota on siellä täällä pitkin kenttää. Vetelimmät alan harrastajat kulkevat luonnollisesti kaikki etapit lyöntipaikkojen välillä autolla, jotta ei paikat vahingossa rasitu liikaa. Koko kenttä on tietenkin jossain hevon kuusessa, jonne on saavuttava city-maasturilla toiselta puolen pitäjää. Ja talvella sitten, no onneksi mitään sähköllä lämmitettäviä kenttiä tai golf-putkia ei vielä ole keksitty. Mutta lentokoneella pyyhkäistään kätevästi jonnekin etelän lämpöön huitomaan niitä palloja. Metsää tuhotaan, rikkaruohomyrkkyjä kuluu, bensaa ja lentopetrolia poltetaan. Kaikki vain jonkin yläluokkaisen eliitin palloharrastuksen vuoksi.
Myös itseään rikkaaksi kuvitteleva Helsinki on päässyt jo osallisiksi näistäkin hömpötyksistä jäädyttämällä rautatietorin luisteluradaksi. Sen jäädyttäminen näillä suojasäillä on kaikkea muuta kuin halpaa. Sähköä kuluu varmasti saman verran kuin pariin sataan kerrostalohuoneistoon. Vaikka pähkinöitähän nämä ovat. Mutta silti. Ja tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Mutta vakavasti ottaen, eri urheilumuotojen ekotehokkuuden voisi kyllä laskea, jotta yhteiskunnassamme osattaisiin panostaa vähäisiä rahoja sinne, missä ne tuottavat parhaan tuloksen. Pitää selvittää eri urheilu- ja liikuntamuotojen terveysnäkökohdat ja muut positiiviset vaikutukset. Pitää laskea niiden energiankulutus ja ympäristövaikutukset. Suhteuttamalla positiiviset ja negatiiviset vaikutukset toisiinsa, voitaisiin saada joka lajille sellainen hyödyllisyysindeksi, jonka mukaan eri lajit voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen ja suunnata varoja suurimman hyödyllisyysindeksin omaaviin lajeihin.
Joku mättää? Eiköhän tämä ole riittävän yksinkertainen asia, että jokainen osaa sen ymmärtää? Hiihdetään kun on lunta, kun ei ole lunta, ei hiihdetä. Piste. Keksikää jotakin muuta, saappaat jalkaan ja lumettomaan metsään tarpomaan, siinä liikuntaa joka on sekä tehokasta että ilmaista, ilman mitään tekolumiputkia perkele.
Ihan vakavasti ottaen, vaikka urheilu onkin yhteiskuntamme pyhiä arvoja, se tulisi saattaa samalle viivalle muun toiminnan kanssa. Siihen ollaan valmiita syytämään rahaa, mutta onko kukaan vaivautunut selvittämään vaikutuksia?
Hiihtoputki - kallioon louhittu tai maan pinnalle rakennettu, katettu, koneellisesti jäähdytetty pitkä rengasmainen rakennelma, jossa syyhkitään limalaudoilla menemään kesät talvet. Hinta per lärvi lienee kympin kahta puolta kerralta. Sillä pääsee teeskentelemään, että on talvi ja suksi luistaa. Kieltämättä, hiihtofriikille tämän 2006/2007 kaltainen talvi lienee kärsimystä, ja tuskaansa toivoo saavansa putken jos toisenkin.
Muttamutta…Vaikka urheilu siis maassamme onkin pyhä asia, joku voisi ihan oikeasti laskea näiden harrastusten vaikutuksia. Sähköllä jäähdytetty hiihtoputki kuluttaa pirusti energiaa, jotta se saadaan pidettyä kylmänä. Putken luo tullaan ja sieltä poistutaan autolla, arvatenkin pitkänkin matkan takaa. Puhumattakaan putken rakentamiseen kuluvista raaka-aineista ja energiasta. Millainen on moisten putkien ekologinen jalanjälki? Ja millainen on sen tarjoaman liikunnan merkitys kansanterveydessä yms.? Onko hommassa siis mitään järkeä? Tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Eikä yksin putket, monet muutkin urheiluareenat ovat ekologisesti varsin kyseenalaisia. Jo ihan tavallinen jäähalli on sellainen. Sähköä kuluu koko ajan. Nämä jäähdytystä vaativat systeemit voidaan toki tehdä fiksustikin esim. rakentamalla viereen uimahalli, joka saa tarvitsemansa lämmön sieltä jäähallista tai sieltä putkesta, jäähdytyskoneen hukkalämmöstä. Systeemi tunnetaan nimellä lämpöpumppu.
Pahin kaikista lajeista lienee golf. Ensin tarvitaan valtavia maansiirtokoneita lykkäämään hehtaarikaupalla aarnimetsää nurin. Sitten maapohja tasoitetaan ja jyrätään ja siihen istutetaan nurmikko. Nurmikkoa ylläpidetään intensiivisesti koneilla ja erilaisilla myrkyillä ja vahvoilla lannoitteilla, jotta se pysyisi rikkaruhottomana ja juuri sellaisena, jota tämä jalo harrastus vaatii. Ja vain jotta isomahaiset äijät pääsisivät huitomaan pientä palloa melkein yhtä pieniin reikiin, jota on siellä täällä pitkin kenttää. Vetelimmät alan harrastajat kulkevat luonnollisesti kaikki etapit lyöntipaikkojen välillä autolla, jotta ei paikat vahingossa rasitu liikaa. Koko kenttä on tietenkin jossain hevon kuusessa, jonne on saavuttava city-maasturilla toiselta puolen pitäjää. Ja talvella sitten, no onneksi mitään sähköllä lämmitettäviä kenttiä tai golf-putkia ei vielä ole keksitty. Mutta lentokoneella pyyhkäistään kätevästi jonnekin etelän lämpöön huitomaan niitä palloja. Metsää tuhotaan, rikkaruohomyrkkyjä kuluu, bensaa ja lentopetrolia poltetaan. Kaikki vain jonkin yläluokkaisen eliitin palloharrastuksen vuoksi.
Myös itseään rikkaaksi kuvitteleva Helsinki on päässyt jo osallisiksi näistäkin hömpötyksistä jäädyttämällä rautatietorin luisteluradaksi. Sen jäädyttäminen näillä suojasäillä on kaikkea muuta kuin halpaa. Sähköä kuluu varmasti saman verran kuin pariin sataan kerrostalohuoneistoon. Vaikka pähkinöitähän nämä ovat. Mutta silti. Ja tyhmyyksiähän ei pidä mennä tekemään. Tietenkään.
Mutta vakavasti ottaen, eri urheilumuotojen ekotehokkuuden voisi kyllä laskea, jotta yhteiskunnassamme osattaisiin panostaa vähäisiä rahoja sinne, missä ne tuottavat parhaan tuloksen. Pitää selvittää eri urheilu- ja liikuntamuotojen terveysnäkökohdat ja muut positiiviset vaikutukset. Pitää laskea niiden energiankulutus ja ympäristövaikutukset. Suhteuttamalla positiiviset ja negatiiviset vaikutukset toisiinsa, voitaisiin saada joka lajille sellainen hyödyllisyysindeksi, jonka mukaan eri lajit voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen ja suunnata varoja suurimman hyödyllisyysindeksin omaaviin lajeihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)