Kun arvomaailma on sailaksesta, tulee helposti ehdotelleeksi vaikka vuorotteluvapaa-järjestelmän lopettamista.
Miettikääs nyt hetki siellä, Sailas ja kumppanit, mikä tässä oikein on tärkeää? Sekö, että saatte numeronne ja powerpoint-esityksenne viivat ja pallerot kauniin näköiseksi. Vai se, että ihmisillä on lyhyessä elämässään aikaa muuhunkin kuin palkkatyön tekemiseen? Hä? Meneeks himaan? Olisko kiva joskus hellittää ja tehdä jotain mikä tuntuu elämältä? Korkeaa ”elintasoamme” voi aivan hyvin ulosmitata lisääntyneenä vapaa-aikana. Ne ketkä haluavat sen tehdä ja ovat siitä valmiita maksamaan pienentyneenä ansiotasona.
Tässä teille suunta, joka on ennen pitkää otettava joka tapauksessa. Jatkuva taloudellinen kasvu rajallisessa tilassa on mahdoton. Joko ongelma voidaan ratkaista hallitusti, tai voidaan ottaa yhä vaan lisää vauhtia ja ajaa täysillä päin seinää. Nyky-yhteiskunta on valinnut jälkimmäisen tavan. Jos emme me, niin viimeistään lapsemme ajavat päin seinää. Sitäkö me haluamme? Minulle riittää tämän päivän elintaso, itse asiassa vaikka viiden vuoden takainenkin elintaso, tai kymmenen. Minulla oli aivan hyvä olla silloinkin. En lähde teidän oravanpyöräänne.
Vuorotteluvapaa pitäisi lailla määrätä pakolliseksi. Kymmenen vuoden aikana tulisi kaikkien pitää vuosi ylimääräistä vapaata. Yhteen menoon tai pätkittynä. Alkaisi pikku hiljaa yhteiskuntamme ymmärrys ja suhteellisuuden taju lähestyä sitä tasoa, jolloin voidaan alkaa puhumaan kestävästä kehityksestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti